Viivin ratadebyytti

[Akseli]

No, ainakin sai aihe keskustelua aikaan.. .

[1403]

>Mutta mietippä sitä että jotkut ajaa jopa sprinttiä!! Onko siinä tarpeeksi >järkeä että reissataan 1000 km kolmen minuutin suorituksen takia?

>Tarinan opetus: kun lyödään koneet käyntiin ja kypärät päähän, on aivan >sama mikä laji on kyseessä, niin aina se vaan on hauskaa :D[/quote]

-jotkut myös matkaavat 10 000km ajaakseen n. 5 sek ja palatakseen toiset 10 000km takaisin kotiin tekemään täydellisen kone remontin loppuun ajetulle koneelle... Hiukan nyt asian vierestä, mut .........

[SPH]

Tuo ei ollut sinulle Sami laisinkaan.Olisi pitänyt olla nokkela ja tajuta laittaa lainauksella tuo,että ois mennyt jakeluun.

Noniin, näinkin voi käydä kun suutuspäissään täällä hosuu.

Olen pahoillani pete, sitä vaan on niin tottunut, että sun suunnalta tulee piikittelyjä sanoi mitä sanoi. Vielä kerran sori.

Eikä siinä mitään, pidä linjas vaan mun ja muidenkin kanssa, pientä säpinää kuuluukin olla, ettei mene tylsäks.


Itse aiheeseen.

Jos nyt koittaisin vakavasti keskustella tosta roundy-roundystä (joksi rata-autoilua meilläpäin kutsutaan). Keskustelun aloitus oli provokatiivinen, ja hyvä että provosoi. Ei kuitenkaan niin, etten allekirjoittaisi kommenttiani.

Ralli ja rata ovat kaksi eri lajia, ihan kuin vertaisi tennistä sulkapalloon. Ja on makuasia siitä, kummasta tykkää.

Kyllä mä tiedän ratamiehiä, joille ajatus pimeälle nypylle puitten väliin riskillä ajamisesta on kaukana epämukavuusalueella. Itse saan tuosta mielettömät kicksit.

Sama kääntäen. Täällä on moni kuvaillut tuntemuksia kahdenkymmenen auton kamppailuista. Mulle taas tuo on ajatuksena epämiellyttävä, että joku tumpelo on vaarassa töniä meikäläisen ulos radalta ilman mun omaa virhettä. Tai ajaminen defensiivisesti, joka on taito sinänsä, mutta mulle ajamisen riemu lähtee siitä, että mä saan itse valita "optimaaliset" ajolinjat ja vastata seurauksista. Ei siitä, että ajan väärin, jotta kaveri ei mene ohi.

Joku kehuskeli miten hienoa on kun pieni ajolinjamuutos aiheuttaa merkittävän muutoksen kierrosaikaan. Hienoa. Mua ei tuollainen nysvääminen jaksa kiinnostaa, suuret linjat rennolla otteella on mun motto. Mutta ymmärrän ja arvostan sitä, että ratamiehet saavat tästä intoa tekemiseensä.

Itse olen ajotaidoiltani ja luonteeltani sellainen, että sprinttikin on vaaravyöhykkeellä. Kaksi kertaa samaa pätkää meinaa olla jo liikaa, kolmas on sitä jo varmasti. (Siksi en koskaan esimerkiksi testaa.) Mitä tutumpi pätkä, sitä huonompi tulos.

Jos jotakin omassa viestissäni korjailisin, se olisi tuo Viivin rallissa ajattamisen edesvastuuttomuus. Toki Viivilläkin on oikeus vaarantaa henkensä rallin parissa kuten mullakin (taitoeroa tuskin on). Lähinnä viittasin siihen, että ralli on laji, jota pitää ymmärtää ennen kuin siihen voi ottaa osaa. Riskit pitää tiedostaa ja omata tietty taitotaso. Muuten vaarantaa itsensä lisäksi esimerkiksi katsojat. Ulkopuolinen paine markkinointikoneiston toimesta on mielestäni edesvastuutonta, että menepä ajamaan rallia, niin saadaan vähän medianäkyvyyttä.. (Vastaava tilanne olisi ratapuolella, jos viivi laitettaisiin ajamaan moottoripyöräkisaa ahvenistolle.)

Tässä suhteessa rata on niin kontrolloitu ja kliininen, yllätyksetön ja turvallinen ympäristö, että riskit ovat minimaalisia.

[Rallisatiainen]

Minulla SPH:n kanssa hiukan samanlainen ajatustapa. Itse kyllä viihdyn hyvin sekä radalla että soratiellä. Minun vaatimaton harrastaminen on pääasiassa elämysten etsimistä, ei niinkään veristä kamppailua voittamisesta. Minäkin saan parhaat "kicksit" ralli/sprinttiauton ratin takana. Kuitenkin tuo ratakin on eräällä tapaa haasteellinen ja nautittava. Radalla ajamisesta puuttuu kuitenkin se "kuoleman pelko", joka on sorarännissä aina läsnä (termiä "kuoleman pelko" ei saa ottaa tässä tapauksessa liian vakavasti).

Rata on hyvin pitkälti hifistelyä tai kuten olen useasti sanonut; tarkkuusjarrutusta. Rata-ajon suola on kanssakilpailijat ja välitön palaute omasta nopeudesta, mutta rallin/sprintin kaltaista adrenaliiniannosta on turha hakea.

[romuralli]

Tämä menee ehkä vähän ohi varsinaisen asian mutta kun täällä joku kirjoitti kartingista jotain ja jotkut tosi asiantuntijat ihmettelevät miten joku voi ajaa samoja ratoja vuodesta toiseen ja menee kuulemma vielä pää pyörälle siinä samaa ympyrää kiertäessä niin kerronpa miten itselleni kävi. Itse aloin ajamaan rallia vuonna 1992 ja ajoin ralleja sekä sprinttejä aina vuoteen 2003 asti enkä koskaan ollut kiinnostunut kartingista millään tavalla vaikka asuttiin 4 kilometrin päässä lähimmästä fk-radasta. 2003 syksyllä mentiin sitten vihdoin ja viimein kokeilemaan kartingia mutta vain pojan piti ajaa sillä edelleen ei voinut itseä vähempää kiinnostaa koko touhu mutta kuinkas siinä sitten kävikään
Pojalle ostettiin auto ja noin kuukausi sen jälkeen ostin myös auton itselleni sillä yhden kerran kokeilun jälkeen tajusin kuinka hienoa touhua on karting. Totuuden nimissä täytyy muuten sanoa että monen vuoden rallin ajamisen jälkeen ei todellakaan ollut helppoa omaksua asfaltilla ajamisen niksejä vaikka olinkin omasta mielestäni jotenkin perillä esim.ajolinjoista niin olin siitä touhusta niin pihalla kuin voi olla vaikka muutama kilometri oli tullut vuosien varrella ajettua edestä ja takaa raapivilla ralliautoilla Vuosi 2004 meni karting radoilla pojan ajaessa kilpaa ja itseni ankarasti harjoitellessa mutta nyt vuoden harjoittelun jälkeen meinaan itse uskaltautua myös aikuisharrastajien kisoihin mukaan. Vaikka ralliautoilu on edelleen todella lähellä sydäntä enkä päivääkään vaihtaisi pois menneistä vuosista ja tallissa on entisöinnin alla Lada VFTS niin siitä huolimatta suosittelen ehdottomasti kaikkia kokeilemaan kartingia vaikka ihan harrastusmielellä tai jopa aikuisharrastaja luokissa kilpaa ajamista sillä tuo asfaltilla ajamisen maailma on tutustumisen arvoinen ja on yhtä haastavaa kuin soralla ja lumella ajaminen. Ja täytyy vielä todeta että kulut ovat hieman eri luokkaa noissa harrastajakisoissa kuin rallipuolella. Ja vielä itse asiasta eli Viivin ajamisesta niin meistähän on jokaisella oikeus vuokrata Honda ja mennä ajamaan ratakisaan ja ihmettelemään miksi ihmeessä kaikki muut ajaa niin lujaa

Karting on hauskaa!!! Itse 7 v. kilpailleena tiedän että karting on harrastetasolla erittäin hauskaa touhua (kuin myös kilpailutasolla). Itse aina tykkäsin enemmän siitä kilpailemisesta ja ohittelusta kuin pelkästään testaamisesta. Mutta jos ihan pärjätä haluaa niin kyllä ne vehkeet on hommattava suoraan tehtaalta. Sillä vakiomosilla ei pärjäile kunnon tehtaan virittämille moottoreille. Kun taas rallissa voit pärjätä heikommallakin kalustolla juuri sen takia että jokainen mutka on uusi. Rallissa pätee enemmän sanonta "se mikä tehoissa hävitään se hanskalla paikataan" kuin kartingissa. No, itse en ole ajanut kuin vasta 4 kilpailua rallia ja jo nyt voin sanoa että kyllä ralli on tosimiesten laji ja paljon enemmän kokemusta vaativa laji kuin karting. AUTOURHEILU ON HUUMETTA!!!!!