Kävin aamulla ostamassa tuossa nopeasti kulmakioskilta Ilta-Sanomat, kun kioski niin sopivasti
on matkan varrella.
Ku mä tulin ulos kiskasta jostain oli ilmestynyt paikalle pysäköinninvalvojatäti.
Menin paikalle ja sanoin: Huomenta, kävin tuossa äkkiä ostamassa vaan lehden.
Lappuliisa ei ollut kuulevinaankaan.
Sanoin: hei haloo onko rouva kuuro?
Tähän ei saa pysäköidä, maksu tulee - kuului tyly vastaus.
Tässä kohtaa alkoi vähän keittää kiinni tuollainen ylimielinen asenne.
Selitin hänelle että kävin todellakin ostamassa lehden ja ymmärrän kyllä että hän tekee
vaan työtään jne...
Hän jatkoi kirjoittamista ja totesi, että soittaa kohta poliisit jos en ole hiljaa.
Tässä vaiheessa ns. paloi kiinni ja totesin:
s**tanan punainen paholainen, v..tu, eikö sulla p...le ole muuta tekemistä
kun olla täällä jakamassa lappuja rehellisten ja kunnollisten ihmisten
autoihin. Taidat olla joku eläkkeellä oleva h...a, jonka aivot kaman käyttö on pehmittänyt, tajuutko sä idiootti mistään mitään? Mä otan selville missä asut ja voit olla varma, että tämä kostetaan!
Tuo on kunnianluokkaus ja uhkaus, soitan poliisin nyt - kirkui tuo vanha lepakko.
Soita vaan h...tin ämmä! Pyydä että tulee oikein pillit ulvoen p..le.
Vetäisin henkeä ja totesin, että antaa olla. Tuli taas vähän turhaan hiillyttyä.
Lähdin kävelemään hitaasti pois päin.
Parkkipirkko kiljui perään "Rekisterinumerolla kyllä saadaan sut kiinni. Ei kannata juosta karkuun.
Auton saa noutaa Kaupungin varikolta, sinne se hinataan, ja ihan varmasti poliisi ottaa yhteyttä, ihan varmasti saat sakot uhkailusta. Rekisterissä oleva haltija vastaa ajoneuvosta ja joutuu maksamaan. Sulle poika tulee kallis lasku. Odota nyt vaan poliisia niin on helpoin tie..." Ininä etääntyi hiljalleen. Hymyilin. Miten helvetissä toi parkkipirkko voisi selvittää tuon auton rekisterinumeron perusteella mun nimen.
Olinhan kävellen liikkeellä. Tänäkin aamuna.
