Saivatko syyskuun tapahtumat miettimään omaa ralliuraa?

[Rallibaby]

Alkoiko pelottamaan oma turvallisuus? Kävikö mielessä lopettaminenkin?
Valitettavasti vauhti kovenee, autojen tehot paranee ja vaikka turvallisuus autoissa onkin huippuluokkaa, niin aina sattuu ja tapahtuu..

[Tome]

En miettinyt hetkeekään lajin vaihtoo! Paljon suurempi riski kuolla kaupungissa liikkuessa!

[Whiz]

Ajoin itse pari viikkoa ennemmin ilmavasti nurin ja vaikka kaaret pysyivät ryhdissä niin laitan kuitenkin lisää kaariputkia nykyisten peruskaarien lisäksi, en edes ajatellut asiaa ennen surullista viikonloppua.

[CoDriver78]

Ei mieheni kanssa ole missään vaiheessa aiottu lopettaa... Mutta ihan tervettä varmaan on sekin, että pakostakin pisti vähän miettimään omaa harrastusvalintaansa...varsinkin kun meillä on kaksi lasta...

Päädyttiin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että riskinsä kaikessa... Peruskaaret kun vaan on tän hetkisessä kilpurissa, niin putkee aiotaan kyllä lisätä. Aina on ajateltu, että turvallisuus ensin...ja se ajatus on vaan vahvistunut. Todella hieno laji, mutta en henkeäni tahtois sille kuitenkaan antaa... Riski on aina kuitenkin olemassa, sen tiedon kanssa on voitava elää ja harrastaa.

Rakkaus lajiin vetää... Ja kun on kaikki turvallisuusasiat kunnossa jne, niin kaikki mitä me voidaan oman turvallisuutemme etten tehdä, on tehty.

[Tienlukija]

Itse en aja enkä ole ollut yhdessäkään kisassa kyydissä, treeneissä kylläkin..

silti ei tullut mieleen että en haluaisi joskus lähtä kisaan kyytiin, sillä tiedän että autossa on turvallisuus kohdillaan. Tiedän myös sen että lajissa on omat riskinsä ja niiden kanssa on pakko tulla toimeen jos lajia aikoo harrastaa..

Haaveena on ollut myös se että joskus voisin kokeilu mielessä ajaa vaikka yhden kisan.. Ei ole mieli muuttunut siinäkään..
Mutta tuollaisia viikonloppuja en toivo toisia tulevan.

[Gadfly]

Ei kai tätä ajotahtia meikäläinen enempi voi harventaa, mutta tietysti sitä auto tuli taas kerran käytyä turvavarusteiden osalta läpi. Historic-auton "ikileimatut" vyöt menee vaihtoon. Penkitkin pitää uusia, sillä ne on jo vanhat. Kaarien tuennat ym. asiat on tsekattu, joten josko taas talvella pöllyttäis. Karting-harrastusta aloitelleiden lasten kanssa on käyty keskustelua lajin vaaroista ja koetettu korostaa koulutuksen ja sääntöjen merkitystä. Autourheilu on kurinalaista toimintaa varhaisnuorisotyöstä alkaen. Riskit tiedostetaan, mutta juuri siksi pyritään minimoimaan riskit.
Maratonissa Englannissa kuoli neljä osanottajaa, joten eri urheilulajeissa on erilaisia vaaroja.

[Rallibaby]

Istuin tämän vuoden Suomen mestarin kyydissä viime vuonna. Meno oli kovaa, mutta ei tuntunut missään, vaikka olenkin tällainen jänishousu..
Luotan niin paljon turvalaitteisiin sekä kyseisen kuskin ajotaitoon..Ja autohan oli aivan huippuluokkaa..
Mutta jos olisin ollut esim. vanhan GT Corollan kyydissä, niin jalkojen lisäksi olisi kastunut myös housut..
Kyllä ns. paremmissa autoissa on varustelu kunnossa ja kyllä minä mielummin menen(siis istun kyydissä)WRC-autolla 200 km/h mettätiellä kuin siviiliautolla motaria 130km/h.

[citikka1]

Itselleni ja kartturille kävin ostamassa niskatuet ja tuli semmoinen fiilis että vaikka penkit tuntuvat tukevilta ja hyviltä ei ne varmaankaan vastaa uusia FIA hyväksyttyjä joten en ainakaan purnaa penkki sääntöä vastaan kaudelle 07 uudet penkit ja hyvät ei halvimmat

[Kartanlukija]

Riskien tiedostaminen ja turvallisuusasioihin suhtautuminen ei ole muuttuneet, koska niihin on kiinnitetty suuri huomio tähänkin saakka.
Harrastuksen lopettaminen ei ole käynyt mielessä.

Tapahtumat tietysti pysähdyttivät ja saivat miettimään!

[SPH]

Olen seurannut lajin kansainvälisesti viime vuosina huolestuttavaa kehitystä, viikonlopun tapahtumat eivät missään nimessä olleet yllättäviä. Nämä uhrit saivat toki meillä enemmän näkyvyyttä kuin kansallisen tason kuolonuhrit esimerkiksi tsekeissä, puolassa, italiassa ja jenkeissä. Mutta jokainen uhri on liikaa, eikä lajimme kestä tilannetta, jossa kolmen vuoden kuolonuhrien lukumäärä on tasaisen tappavasti kolmattakymmentä uhria.

Silti myönnettäköön, että startattaessa viikko kuolonuhrien jälkeen vuoden ajotauon jälkeen kisaan, mielessä oli ehkä vähän ylimääräistä mietittävää. Sanoin ihan kartturillekin, että ajetaan nyt rauhassa omaa ajoa vaan, pidetään hauskaa.

Mutta kun lyötiin kypärät päähän, kaikki järkiajattelu jäi jonnekin, ja mentiin ainakin näille ranteille liian lujaa ja huolella puskaan. Onneksi ei sattunut pahasti, aineksia olis saattanut olla.

[sps1]

Monenlaisia ajatuksia nuo ikävät tapahtumat monessa herättivät ja niinhän niiden pitääkin. Moni ehkä jo ehtikin tavallaan unohtaa sen mitä pahimmillaan voi tapahtua tai siitä ei ainakaan puhuttu. Niinkuin ikävistä asioista ei yleensäkään puhuta kunnes...

Itse olen ajanut muutaman kerran ulos ja pahasti , ehkä pahin oli se 2003 talvella Pyrysprintissä tapahtunut ulosajo jossa oli tuuria mukana sikäli että kyseessä oli sprint jossa ei saa olla kartturia. Jos vieressä olisi ollut kartturi niin hautajaisia oltaisiin vietetty sen verran pahasti auto siltä puolelta vaurioitui :(
Itseltä halkesi kypärä päästä sen verran lujaa se osui turvakaareen. Läheiset ihmiset jotka olivat vuosia olleet mukana ajamisissani tavalla tai toisella pyysivät että älä koskaan enää aja autolla kilpaa jopa lääkäri totesi että ehkä nyt olisi aika keksiä joku muu mukava harrastus sillä kuulemma se hyväkin tuuri loppuu joskus...
Vaikka itsekin tajusin miten olisi voinut käydä ja että kerrankin tähdet olivat kohdallaan ja hyvää tuuria paljon matkassa niin mitäkö tein?
En ainakaan lopettanut kilpaa ajamista vaan niin pian kuin se mahdollista mentiin uudestaan viivalle eikä ulosajo suoraan sanoen tuntunut missään :?
Ajaminen tuntui edelleen kivalta eikä ulosajo pyörinyt mielessä eikä tullut mieleenkään lopettaa vaikka moni muistutti että etkö tajua mitä voi tapahtua. Ajaminen ainakin väliaikaisesti syksyllä 2003 sitten loppui mutta siitä syystä että poika innostui kartingista ja halusi itse ruveta ajamaan kilpaa.
Eli edes vakava ulosajo ei ajamista lopettanut vaan sen teki 7 vuotias poika joka halusi itsekin ajaa kilpaa.
Mutta näinhän se monella menee. Yleensä aika parantaa haavat ja ne ikävät tapahtumat painuvat pois mielestä eikä niitä mietitä.
Vaikka ikäviä asioita on tapahtunut viime aikoina ralleissa niin siitä huolimatta luulen että taas jonain päivänä itsekin lähden taas ajamaan kilpaa vaikka tiedän mitä voi pahimmillaan tapahtua. Joku voi ajatella asian niinkin että joka tapauksessa elämä loppuu joskus niin miksei sitä voisi kilpaakin ajaa onhan se riski kuitenkin kaikesta huolimatta siellä pienempi kuin jokapäiväisessä elämässä.

[Nikey]

Täytyy sanoa, että pisti toi onnettomuus kyllä vähän aattelemaan. Ei tosin mitään sellasta etten koskaan ajaisi tai olisi kyydissä vaan päinvastoin. Jostakin syystä nyt on vielä kovempi halu kisaamaan. Ehkä finanssipuolen saa joskus intin jälkeen semmoseen kuosiin ... Ja ei, en aio tappaa itseäni tai mitään. Kai se vaara vain kiehtoo, hiukan kuin laskettelussa. Ja kun kuolema kuitenkin on väistämätön, olisi se, että saisi kuolla tehdessään rakastamaansa asiaa minusta aika suuri plussa.

[CoDriver78]

Yleensä vaan jos ihminen "saa kuolla" tehdessään rakastamaansa asiaa, niin se myös kuolee liian aikaisin... En kokisi plussana sitä, että kuolisin rakastamani lajin parissa, vaikka kuolema meille kaikille väistämätön onkin... Toivoisin saavani elää täyden rikkaan elämän rakastamani lajin parissa ja kuoleman toivon tulevan joskus hyvin hyvin pitkän ajan päästä ja rauhallisella tavalla.

Minua ei rallissa kiehdo vaara, vaan vauhti. Toki siihen siis liittyy se adrenaliinikuohu, minkä se saa aikaiseksi ja sehän taas laukeaa ns. elimistön stressitilanteessa, että kai siihen vaarakin sillä lailla liittyy... Mutta tietoisella tasolla en koe vaaraa kiehtovana, en saa mitään kicksejä siitä, että "tässä voi myös käydä huonosti" Vauhti ja se, kuinka rallissa voi sekä kuski että kartturi aina kehittyä - ne asiat kiehtoo ja vetää lajin pariin.

Ulosajoilta/kaadoilta ei voi rallissa välttyä...mutta loukkaantumisilta toivon kovasti välttyvämme. Mieheni on jo kerran kätensä katkonu kunnolla ulosajossa...toivottavasti meidän loukkaantumissaldo oli siinä... Mutta eihän sitä voi koskaan tietää... Sen riskin kanssa on vaan osattava elää...muuten ei voi tätä lajia harrastaa.