Jolu kirjoitti:joutu oikeen vetään levikkeelle parkkiin kirjottamaan viestiä. Tosin on vähän off topic.
Tähän asti olen ollut hyvin monessa asiassa Hannun kanssa samaa mieltä mut toi Opelin arvostus kolahti.
Mikko on vetomies siitä ei päästä mihinkään, mutta jos Mikolla ei olisi autoa jossa tekniikka on nopeinta/kestävintä mahdollista tuollaiseen Opeliin niin en usko että Mikko olisi pystynyt herjoittelemaan noin paljoa ja kehittymään tän lajin päätarkoituksessa: olla nopein!
Mikonkin auton/uran takana on ollut alusta asti todellisia ammattilaisia lajissa ja se on johtanut tilanteeseen että taas päästään lauantaina nauttimaan Mikon vetämisestä! Vaikka välillä onollut rahasta tiukkaa niin aina on apu löytynyt mm. viime vuoden Hyvinkää, moniko olis pakannut kamat ja lähteny himaan mököttään??
Aina on ollut tiimejä jossa vehkeet pilkkoutuu jatkuvasti käsiin ja tiimejä jotka tikkaa maaliin kisasta toiseen ilman tekniikka keskeytyksiä. Olipahan auto sitten Honda tai mikä tahansa.
Se oli (isä
) Frog, joka "asetti" Mikon autolle hinnan. Minun "edes tuota 10.000 euroakaan" on retorinen ilmaisu, jonka viesti on, että autolla nyt on aina jokin hinta plus sitten kulut, joilla sillä kilpaillaan ja joilla auto pidetään kunnossa, eikä se ole ralliautoa tarkasteltaessa se ensimmäinen tai tärkein asia. Oleellista ralliauton kohdalla on: hyvä ajettavuus, kestävyys ja suorituskyky. Nämä nimenomaan selkeästi tuossa järjestyksessä. Siihen, kun istutetaan kuski, jolle ko. auto istuu käteen ja joka osaa ajaa, niin tulosta alkaa syntyä, kuten Mikon kohdallakin on nähty.
Tuossa edellä mainittiin, että Hondaankin saa kisaosia, joiden kestävyys vakio-osiin verrattuna on omaa luokkaansa. Tämä onkin ihan oleellinen juttu kilpailemisen hinnanmuodostuksessa. Tuotantokilpureissa (n ja ennenkaikkea N) on paljon vakio-osia ja jonkin verran kilpaosia. Nämä eivät aina ole oikeassa suhteessa toisiinsa. Kun tehot N:läisessä ovat yli 300 hepan ja vääntöä selvästi yli 600 newtonin, alkavat moottorin vakio-osat tai vakiovaihteistot vaatia huoltoa kokolailla tiuhaan. Tukivarret sun muut ripustimet on tehty peheautoilua varten, vaikka iskarit, vanteet ja renkaat olisivatkin kisakamaa. Mitä enemmän autossa on toisiinsa nähden huonosti "balanssissa" olevia osia ja ominaisuuksia, sitä kalliimmaksi sen käyttökustannukset tulevat. Toisaalta mitä enemmän autossa on kilpaosia, sitä kalliimmaksi hankintahinta nousee. Näin se suunnilleen menee ja lopputuloksena useimpien ralliharrastajien kohdalla on, että kaikki rahat menee ralliin tavalla tai toisella :D
Tuotantoautot n ja N ovat "full spec" asuisinakin "huonommin balanssissa" auton osien suhteen kuin kilpa-automaisemmat R:t ja Superit. Hyvä balanssi tässä mielessä löytyy myöskin V1600 -autoista, joilla kilpaileminen voi olla varsin edullista ja kilpailijoiden keskinäisenä taistoa varsin kiehtovaakin. Minä tosin edelleen vierastan näitä autoja, vaikka jostain niiden suunnalta meidän on ehkä tulevaisuudessa löydettävä suosikkiluokat, jos lajin laaja harrastuspohja aioitaan säilyttää. F-ryhmä on sitten oma lukunsa. Siinä voidaan vaikka Escort tai Starlet rakentaa ihan kilpa-autoksi, jolla ei ole juuri mitään tekemistä vakiopelin kanssa. Terästä koneeseen ja kunnon pumppuja alle sekä isot jarrut, niin kyllä alkaa balanssia löytyä. F-ryhmäläisten suhteellinen edullisuus kilpailukäytössä jotuukin siitä, että hipo-vehkeet saadaan varsin kestäviksi, joskin auton hankintahinta nousee, mutta toisaalta vähemmän hipot ovat "käytettyjen hinnoissa". F-ryhmäläisillä on sekin hyvä puoli, ettei uusia luokitusosia tai kokonaan uusia luokkareita tule vuosittan, jolloin auton pitäminen kaikin osin huippukunnossa ei vaadi niin paljoa kuin jossain "vitaalimmassa" luokassa.
Auton hankintahinta ja arvonalennus ovat isoja rahoitus/kulueriä ja ne vaikuttavat suuresti mm. vakuutusten tarpeeseen ja suuruuteen. Niinikään ulosajot saattavat merkitä kaikkien laskelmien uusiksi menoa tai olla ainakin luokkaa, jossa muutaman varaosan hinta ei tunnu missää. Tuttu peltiseppä ja maalari kaveripiirissä helpottaa budjetin tasapainottamista suunnattomasti ihan kuten Jolun mainitsemat ammattitaitoiset huoltomiehetkin.
Eli on tuossa tasapainottelemista, kun yrittää saada auton hankintahinnan balanssiin käyttökustannusten kanssa ja sitten vielä koko budjetin balanssiin rahoituksen kanssa. Ja jos balanssi löytyykin, ei se ole kovin stabiili vaan pikemmin varsin labiili. Koko rakennelma voi sortua kuin korttitalo yhteen vaihdemissiin tai nuotin myöhästymiseen.
- hannulehessaari
