Jussin tie ralliautoilun pariin on kulkenut kiinnostuksesta vauhtiin ikään kuin yleisesti:
– Ennen ajokortti-ikää ajettiin vakiopeleillä pelloilla, kisakuviot aloitin ajamalla muutaman kisan jokkista. Mieli teki kuitenkin ajaa enemmän ja ne kisat olivat lyhyitä omaan makuuni. Ralli kiinnosti jo pitkään, käytiin seuraamassa kisoja ja katseltiin kisafilmejä, kai se noista on peräisin, Jussi kertoo
Escorteja Jussilla on tallissa kaksi joista toinen on jäänyt selkeään kakkosauton rooliin.
– Tuo ykkösauto on meillä ollut pari-kolme vuotta eli sen ajan kun olen rallia ajanut. Kone on Esa Myllärin käsialaa, ja muutenkin pyrimme teettämään kaikki isommat korjaukset ja huollot alan ammattilaisilla ettei tulisi turhia keskeytyksiä. Tätä taustaa vasten meillä on ollut tänä vuonna todella huonoa tuuria. Raisiossa rikkoutunut perä koottiin juuri ennen kisaa uusista osista, ja Kurussa rikki mennyt laatikko korjattiin sekin kisaa edeltävänä torstaiyönä myös uusilla osilla.
Cupissa Jussin kartanlukijana toimii oma isä Juha Ihalainen, jonka roolista harrastuksessaan toteaa seuraavaa …
– Isä ajoi rallia 20 vuotta sitten, joten se tiesi jo valmiiksi mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Minulle se oli aivan luontainen juttu että isä lähtee mukaan heti alusta jo autonostovaiheessa katsomaan ettei tehdä samoja virheitä kuin hän teki nuoruudessaan, ja tästä on ollut suuri apu.
Tavoitteistaan Jussi toteaa näin:
– Voittamaan tänä vuonna lähdettiin sillä viime vuonna se jäi niin lähelle. Nyt kolmen kisan jälkeen pisteitä ei ole sitä määrää kuin alun perin kaavailtiin, mutta olen kyllä vauhdin suhteen luottavainen että tulosta vielä saadaan. Kesäkaudella muutenkin voimasuhteet saattavat muuttua, saa nähdä. Ensi vuodesta en osaa sanoa vielä mitään, Junnu-SM voisi olla yksi vaihtoehto. Ajetaan tämä vuosi ensin valmiiksi, Jussi kertoo lopuksi.
Jussin valintaa kommentoi tuomariston edustaja Ilkka Rantala seuraavasti:
– Perus-Escortilla erinomaisia otteita alkukauden epäonnesta huolimatta, välillä aivan häikäisevän nopea. Oikea säväyttäjän ruumiillistuma.
Teksti: Janne Mäntylä