Ralliautot tehtiin aikoinaan lisävarusteilla. Kuvassa -64-mallinen wolkswagen 1500 S, jossa matalaselkänojaiset kuppipenkit, puuratti, Halda Twinmaster, Halda Spedpilot sekä sekuntikellot.
Autourheilutarvikkeiden myynti alkoi 50-luvun lopulla. Maassamme tunnetuin myyjä oli Motoral. Vuoden 1966 vihkosessa oli selkeä sen ajan brandi. Tavarantoimittajat olivat jo kannessa: Abarth, Alexander, A.G.V, Cosworth, Dellorto, Paddy Hopkirk, Les Leston, Nardi, Speedwell, Weber. Vauhdin Maailmassa esiteltiin vuonna 1965 erilaisia tuotteita otsikolla: Pikkumukavaa kotikaaraan ja kilpakärryyn … Vaatikaa tekin autoonne Bilstein iskunvaimentimet. Ne sopivat teille, jotka ajatte kovaa …
Kypärä oli pääasia
Autourheilussa kypärä on ollut aina pääasia. Umpinaisena tai nahkasivuilla sekä pehmeällä nahkalipalla. Tarina kertoo, että kun Timo Mäkinen osallistui ensimmäiseen jäärata-ajoonsa Morris Mini Vanilla katsastaja alkoi perätä Mäkiseltä kypärää. Siihen hän tokaisi, että eihän näin pieni kosla nyt niin kovaa mene, että siihen kypärää tarvittaisiin. Katsastaja vain tivasi, että kypärä pitää olla. Siihen Mäkinen sanoi puolestaan, että onhan minulla tämä karvareuhka. No olkoon menneeksi, ei muuta kuin viivalle, tokaisi katsastaja.
Puuratti ja kuupat
Auton autourheiluvarustukseen on kuulunut aina urheilullinen ratti. Sitä mainostettiin: ”Antaa autollenne urheiluauton loistavan yksilöllisen leiman. Kaikki ohjauspyörät ovat alumiinirungolla sekä mahonki puuosin, joka estää käden hikoilun ja antaa täten turvallisemman otteen ohjauspyörästä. Urheilullisuutta lisäsi myös ns. tippapeilit. Sisätilassa kuljettajan penkki vaihdettiin urheilullisempaan ns. ”kuuppa” istuimeen. Auton vakiomittaristoa lisättiin asentamalla kierroslukumittari.
Tripit ja kellot
Suunnistus- ja tarkkuusajoihin sekä rallikilpailuun osallistuville oli tärkeää varustaa auto erilaisilla tarkkuutta vaativilla lisälaitteilla. Välimatkamittari Halda Tripmaster oli varustettu yhdellä näytöllä ja Twinmaster puolestaan kahdella näytöllä. Kartanlukija piti sylissään ns. karttapöytää, jossa oli kilpailukortti, sekuntikelloja, kyniä ja muita ”konttoripäällikölle” tärkeitä työvälineitä. Näkyvyyttä paranneltiin sumu- ja apuvaloilla sekä oja- eli pistevalolla. Lyhdyt suojattiin kiviltä lisävalosuojalla.
Maailman tiettävästi ainoa Kaikilla herkuilla oleva Moskvitsh 1500 412 IC ralliauto on esillä Kangasalan Mobiliassa. Kuvassa vas. auton omistaja Harri Välimäki näyttää vauhdin mallia. – Kuva: Marko Mäkinen.
Vaimentajilla ääntä
Kilpa-auton ominaisin tunnusmerkki on ollut aina ääni. Erilaisilla suurtehoäänenvaimentajilla autoihin saatiin urheilulliset äänet. Abarth mainosti äänenvaimentajiaan: ”Hijaisempi käynti, nopeammat ohitukset, edustava ulkonäkö, kestää auton iän”. Myös Speedwell oli tunnettu äänenvaimentajamerkki. Pauli Toivosen ensimmäiset ”kilpa-autot” olivat Peugeot 203, Saab 93 ja Simca Monthereu. Hän korostaa, ettei autoja 60-luvun alussa millään tavalla viritetty.
– Enemmänkin se oli säätämistä. Säädettiin vähän sytytystä ja vaihdettiin kaasuttimeen suuttimia. Ääni oli hieman kovempi kuin normaalissa autossa, koska äänenvaimentaja oli kulumalla kulunut. Hyvältä sen höpinät kuitenkin silloin tuntuivat, naurahtaa Toivonen.
Teksti: Timo Koskinen
