-Kyseessä ei ole mikään maajoukkue vaan kukin tahollaan on tehnyt päätöksen näiden EM-osakilpailujen ajamisesta. Itse tein päätökseni jo Suomen mestaruuteni varmistuttua ja jätin Kouvolan finaalin väliin, että tiimille jäi hyvää aikaa huoltaa auto kuntoon. EM-Kouvolassa ylsin C-finaaliin niin eiköhän nosteta tavoitetta nyt pykälällä B-finaaliin, tuumii mestari Topi Heikkinen, joka kurvaa tuttuun tyyliin Eklund Motorsportin Saabilla.
-Koti – EM Kouvolassa meni tekniikkaongelmien vuoksi ihan ketuille, joten nyt, kun mennään vauhtiradoille, on syytä laittaa lusikka pohjaan ja hakea hyvää finaalipaikkaa. Tavoitteena B-finaali on realistinen ja sarjan taso huomioiden A-finaali iso bonus. Mutta eikös suurta kalaa kannata pyytää vaikka ei saisikaan, kysyy SM-hopeamies, Ford Focuksella ajava Atro Määttä. Määttä ajaa myös Puolassa 12.9., mikäli saa kiertueelle tietyt seikat järjestymään.
-Kausi oli melkoista ottelemista ja vaikka olimme yhtä osakilpailua lukuunottamatta aina A-finaalissa, ratkesi SM-pronssi hyväksemme yhdellä pisteellä vasta SM-finaalissa. Siinä joutui jonkun verran tutkimaan omaa kuvaa peilistä. Nyt on vapautunut fiilis lähteä nauttimaan vauhtibaanasta ja haastamaan niin ulkomaiset kuin kotimaisetkin kilpailijat kauden päätteeksi. Auto ja mies ovat parhaassa iskussa, lupaa pronssimitalisti Sami Pakkala, joka ajaa oman pajan Honda Civicilla.
Suomalaiset rallycrossin divaritiimit ovat kilpailumatkansa myötä valinneet juuri sen ainoan tien, joka tuo kehitystä ja tuntumaa kv-toimintaan, joka automaattisesti vie eteenpäin niin kuljettajia kuin kalustoakin. Tälle työlle kaivattaisiin kipeästi paitsi varoja, myös julkisuutta kotimaassa.
Tässä asiassa mm. iltapäivälehdet ja maan johtavat printtimediat voisivat olla vuorostaan nyt aktiivisia. Sen verran hanakasti ne ratsastivat menestyksen aallonharjalla, kun Matti Alamäki, Seppo Niittymäki ja kumppanit hallitsivat EM-sarjaa niin henkilökohtaisella kuin joukkuetasollakin.
