Suurin keskustelu on käyty syksyn aikana liittomme organisaatiosta, päätöksen teosta sekä ”kentän” mielipiteen huomioon ottamisesta. Selvää on, että kaikille ei aina voi olla päättäjänäkään mieliksi eikä pidäkään, mutta myös arvostelua on kestettävä. Otsikko ja syy tähän kirjoituksen syntyi luettuani tulevaa AKK-Motorsport ry:n liittokokousta koskevaa, yhdistyksille toimitettua materiaalia.
Liiton liittovaltuusto asetti hallituksen esityksen myötä vuosi sitten ehdollepanotoimikunnan. Toimikunnan tehtävänä oli etsiä jatkajaa pitkäaikaiselle liiton puheenjohtajalle, siksi myös istuva puheenjohtaja oli nimettynä tuohon toimikuntaan. Nyt kun syystä tahi toisesta nykyinen puheenjohtaja onkin edelleen asettumassa ehdolle, tuntuu kummalliselta tuon ehdollepanotoimikunnan esitys; esittää kokoukselle Kari O. Sohlbergia puheenjohtajaksi. Onko tämä nyt ”ohjattua demokratiaa”, eikö päätöstä voitu jättää suoraan yhdistyksille, ilman ”suosituksia”. Toimikunnan olisi ollut korrektimpaa vain esitellä tasavertaisesti ehdolle asettuneet henkilöt.
Todettava on, että Sohlberg jääväsi itsensä tuosta toimikunnasta ehdolle asettuessaan, eikä ole osallistunut toimintaan. Hämmästyttävää on myös tieto, kuinka ehdolle asettunutta Juhani Pakaria on lähestytty yhteydenotoin, joiden tarkoituksena on ollut saada ehdokas vetäytymään.
Kaikki kunnioitukseni kuitenkin Sohlbergin pitkään jatkuneelle, upealle toiminnalle liittomme puheenjohtajana, mutta ehkä nyt vain on muutoksen aika.
Miksi sitten jäsenyhdistysten toimesta on lähdetty keskustelemaan asiasta ja hakemaan uutta henkilöä sekä puheenjohtajaksi, että myös uusia jäseniä liiton hallitukseen. Selkeä viesti on, että kaivataan muutosta ja uusia päättäjiä. Hallituksen henkilövalinnat kuuluvat sääntöjen mukaan liittovaltuustolle, jonka edustajien keskuudessa myös tällä hetkellä kuuluu olevan muutoshalukkuutta, se kantaako tuo halukkuus loppuun saakka jääkin nähtäväksi 25.11. pidettävässä liittovaltuuston kokouksessa. Jos tahto kantaa loppuun saakka, tulemme näkemään liiton hallituksessa aika monta uutta kasvoa.
Nyt on yhdistysten edustajien astuttava esiin ”esson baareista” ja tultava kertomaan kantansa liittokokoukseen, nurkilla supiseminen ei johda mihinkään. Mikäli kansalliset harrastajat; kilpailijat, seurat ja niiden toimijat ovat oikeasti muutoksen tiellä, osallistukaa liittokokoukseen.
Demokraattisesti kokouksessa äänestäen saamme asiaan tuloksen. Kumpaan suuntaan sen on, jatkammeko nykyisellä linjalla vai annammeko ohjat uusiin käsiin, jää nähtäväksi. Asiat on kuitenkin tehtävä nyt ja jatkossa avoimesti, harrastajaa kuunnellen ja kansallista autourheilua kunnioittaen, emme tarvitse ”montaa erillistä leiriä”.
Kirjoitukseni on oma henkilökohtainen mielipiteeni ja tukee uudistumislinjaa. Ketään en halua tällä yrittää ohjata, jokainen osaa tehdä itselliset päätökset esitettyjen tasapuolisten faktojen valossa.
Avoimesti uusia tuulia liputtaen
Jukka Niemelä autourheilusta nauttiva kansalainen
