Kun ilmoittautuminen kilpailuun päättyi, oli pitkästä aikaa ilo todeta että luokkaamme oli tällä kertaa tulossa mukaan peräti yhdeksän autokuntaa, toivotaan että trendi jatkuu läpi kauden. Ennen kilpailua oli tiimillä vielä yksi testisessio Saukkolan EK:lla jossa testattiin vielä ennen kisaa tehdyt alustamuutokset, sekä uudet kisarenkaat. Kaikki tuntui olevan iskussa ja tämän jälkeen katseet ja ajatukset suunnattiin kauden ensimmäiseen kilpailuun hyvillä mielin.

Tuttuun tapaan perjantaipäivä sujui aamusta reitin nuotituksella jonka kuluessa tuli taas todettua että Mikkelissä on todella maukkaat ja haastavat erikoiskokeet. Iltapäivällä oli vuorossa katsastus jonka jälkeen ajettaisiin jo perjantai-illalla kaksi erikoiskoetta lisävalot nokalla.

Ensimmäisen erikoiskokeen lähdössä oli kuskeilla ”perhosia vatsassa” ja fiilis oli jostain syystä kuin ensimmäisen kisan lähtöviivalla. Ajo ei tuntunut oikein sujuvan ja nuottikin oli vähän kateissa ja siihen lisätään vielä tunne siitä että auto ei oikein kulje niin kuin testeissä tuntui. Silti tulosluettelossa erot olivat kuitenkin paljon pienempiä kuin ratin takana aluksi luultiin. Kakkos erikoiskoe kaasuteltiin Mikkelin raviradalla, jossa sitten kuskimme ajoivat luokan pohja-ajan huikealla 0,1 sek erolla Ilkka Marttisen Suzukiin. Kuljettajamme siirtyivät yötauolle luokan neljännellä tilalla hieman kaksijakoisissa tunnelmissa, ihmeteltiin että niinkin huonolla omalla ajolla oli erot noin pieniä, mutta muutkin kuskit manailivat ykkösen suoritustaan, joten mielenkiintoinen lauantai oli tulossa. Harmittava keskeytys luokassamme tuli Laura Suvannolle, jonka VW Golfin tekniikka petti juuri raviradan maaliin, huomioitavaa on se että tämä nuori neiti oli luokkamme kolmantena keskeytyksen sattuessa!. Toivotaan että Joensuussa tekniikka pelaa ja Laura pääsee ajamaan koko kisan läpi, mielenkiinnolla seuraamme montako ”äijää” jää ajamalla J

Lauantain ensimmäinen erikoiskoe sujui kuskeiltamme virheettömästi, mutta maalissa tulostaulu kertoi karua kieltään, 21.4 kilometrin matkalla tuli ”turpiin” 15 sekuntia luokan pohjat samanlaisella Citikalla ajavaan Simo-Petteri Tuunaseen, lisäksi ”selkämme” takana Minillä ajava Mika Heinonen kavensi puolen minuutin etumatkaamme 9 sekunnilla, ei hyvä, ei…

Siirtymällä autossa vallitsi kuulemma lähinnä hautajaistunnelma kun ihmeteltiin mikä oikein mättää, vaikka ajo sujui hyvin. Sama tempo jatkui loppukisan ja kolmas tila menetettiin Mika Heinoselle viidennellä erikoiskokeella, vaikka Mini miehistöllä oli myös omat tekniset ongelmansa vauhtia rajoittamassa. Viimeiselle kisan pisimmälle (29.3 km) erikoiskokeelle lähdettiin kuitenkin sillä mielellä että periksi ei anneta ja tullaan se mitä pystytään, olihan ero neljänteen sijaan vain karvan yli 5 sekuntia. Pienten teiden osuudet menivät hyvin, mutta aina kun kuskit tulivat isolle tielle niin Citikka ei jaksanut kipittää edes 125 kmh, kun tuollaisilla suorilla V1600 autot kulkevat helposti yli 150kmh. Nelosvaihdetta ei voinut autossamme käyttää kun sillä vauhti vain hidastui. Risteykset menivät vielä testeissä nätisti kakkosvaihteella, mutta kisan aikana ei tiukoista risteyksistä selvinnyt ilman ykköstä. Viimeisellä siirtymällä oli jo mielessä että Citikka myyntiin heti ja kartturi Arton tallista vanha tuttavuus Alfa 147 alle, sillä sentään ajettiin luokassamme eniten pohja-aikoja vuonna 2010 ja sen kulkupuoli on kunnossa.

Kaikkiin asioihin löytyy yleensä joku selitys, niin tälläkin kertaa. Sunnuntaina Citikalle alettiin tekemään tarkistuksia seuraavaa kisaa varten ja sitten se syy löytyi. Kun pohjapanssari irroitettiin niin pakoputki tipahti ns. ”syliin”. Pakoputken ensimmäinen liitos oli ollut löysällä ja puoliksi irti ja pysyi paikallaan täysin panssarin ansiosta. Kun katalysaattori on heti pakosarjan jatkona niin ei edes äänestä oltu huomattu että putki on irti ja väännöt moottorista kadoksissa.

Tämän diagnoosin jälkeen neljäs tila ei edes enää kuskeja harmittanut koska ero kärkeen oli kuitenkin reilusti alle sekunnin kilometri ja ei siinä paljon muuta tarvita kuin tällainen ”pikkujuttu”, joten Joensuun odotukset kasvoivat sunnuntain pimenevässä iltapäivässä…

Seuraava kilpailu ajetaan Joensuussa 9.3. Joensuuhun starttaamme pisteissä luokan viidenneltä tilalta ja tavoite on sama kuin Mikkelissä, kolmen joukkoon pyritään. Toivotaan että autoja tulee taas viivalle vähintään saman verran kuin Mikkelissä. Palataan aiheeseen Joensuun jälkeen!

Sinne keksitään taas jotain täysin uutta, siitä lisää myöhemmin

http://www.peveko.fi/Motorsport-uutiset.html

Pistetilanne Mikkelin jälkeen Luokka SC6, V1600

Sija Kuljettaja Seura                                      Yhteensä

1. Simo-Petteri Tuunanen TTR                        53,47

2. Ilkka Marttinen AL-Kangasniemi                        44,44

3. Mika Heinonen RiiUA                                     29,17

4. Jukka Yli-Hellä HuiUA                                     18,75

5. Petteri Koskenala TapUA                                     13,89

6. Mikko Tujamola KUA                                    11,11

7. Matti Kortelainen NuUA                                    8,33

8. Timo Rintanen KySUA                                    5,56

Osasto