Mikko Kataja, historian neljäs suomalainen, joka on kutsuttu Coloradossa sijaitsevan Pikes Peak -vuoren huipulle noustavaan kilpailuun, on tällä hetkellä tyytyväinen mies. Takana on ikimuistoinen kokemus, jota hän edelleen sulattelee. Viime viikonloppuna Kataja teki tavoitteestaan totta saavuttamalla lähes 20 kilometrin ylösnousun ja 156 mutkan jälkeen Pikes Peakin maalilinjan. Hän sijoittui Time Attack 1 -luokassa yhdenneksitoista.
– Todella hieno fiilis oli olla osa historiallista 100-vuotisjuhlakisaa. Tämä näkyi kaikessa ja yleisöä oli paikalla järjestäjän mukaan normaalia enemmän, Kataja iloitsee.
Mutta miten kaikki oikein sujui tässä huikeassa koitoksessa, josta Kataja oli vain voinut unelmoida ennen viime viikonloppua?
– Kilpailupäivän aamulla oltiin jälleen kisapaikalla todella aikaisin heti aamuyhden jälkeen ja alettiin valmistautua kilpailun alkuun, jonka piti olla klo 08:00 aamulla, mutta yöllisen lumisateen vuoksi huipulla oli vielä märkää ja maaliviivan jälkeen vaarallista mutaa.
Lopulta kilpailu saatiin käyntiin vähän ennen aamuyhdeksää. Ensin vuorossa oli moottoripyörät, joita kisaan karsiutui 35 kilpailijaa/kilpailijaparia. Ensimmäinen yhteensä 63 autosta starttasi puoliltapäivin. Katajan lähtöpaikka oli 39, mikä tarkoitti, että keskeytysten ja kolmen minuutin lähtövälin johdosta, suomalainen pääsi starttaamaan kahden aikoihin.
– Keli oli todella hyvä aamusta alkaen ja lämpeni kohti iltapäivää. Onnettomuuksien ja teknisistä vioista johtuvien keskeytysten vuoksi oli aika stressaavaa odottaa omaa ajovuoroa ja välillä oltiin jo melkein lähtöviivalla ja jouduttiinkin palaamaan takaisin odottamaan omaa vuoroa, kun useita kuljettajia palautettiin takaisin reitiltä punaisen lipun vuoksi uudelleen starttiin.
Katajan oman ajovuoren lopulta koittaessa kuumuus ja stressi kuitenkin unohtui välittömästi ja keskittyminen vetoon hukutti väsymyksen alleen.
– Startti oli suunniteltu otettavan rauhallisesti autoa säästääksemme. Oli turha ottaa riskiä liian räväkällä lähdöllä, kun oli tiedossa voimansiirron heikkous ja korkeintaan noin sekunnin häviö siinä kohdassa.
Rauhallisuudesta huolimatta lähtö onnistui erittäin hyvin ja ensimmäinen sektori, joka oli harjoitusten perustella vahvin osuus Katajalle ja autolle, meni nappiin.
– Ensimmäisen sektorin aika oli todella hyvä ja siitä jäi hieno fiilis. Muutamasta kohdasta tuli ajettua tosi räväkästi ja yleisöstä kuultujen kommenttien perusteella Starletin äänet yhdistettynä räväkkään ajoon saivat katsojat nousemaan seisomaan ja hurraamaan, vaikka mistään palkintopallisijoituksista ei ajettukaan. Korkeus ja matalan ilmanpaineen aiheuttama hapen puute lähtöviivallakin on tarpeeksi viedäkseen noin 25% moottoritehosta puhumattakaan huipun 40% häviöstä ja pienellä vapaasti hengittävällä moottorilla tehoa ei ole muutenkaan hirveästi, joten tehon puute todella tuntui lähestyttäessä keskisektoria ja radan suurinta nousua.
Keskisektorilla alkoikin moottoriöljynlämpötila varoitella noustuaan yli 140 asteen.
– Vähän jännitti miten moottori kestää ja tuli rauhoitettua ajoa hieman ja säästettyä konetta joissain kohdin.
Kova nousu ja hidas vauhti jatkuvissa takavinkkelimutkissa keskisektorilla ei helpottanut jäähdytystä, mutta Katajan auton moottori toimi kuin toimikin loistavasti.
– Keskisektorin loppuun pääseminen ja Devils Playgroundin tuoma yläsektorin nopeampi osuus tuntuivat helpottavan auton rasitusta kuten kokeneempien kuljettajien kertomukset osoittautuivatkin pitävän paikkaansa, onneksi.
Loppusektori oli kuitenkin Katajalle kaikista haastavin. Onneksi hapenpuute tuntui vain moottorissa, eikä kuljettajassa ja keskittyminen säilyi kohti radan loppuosaa.
– Muutamissa kohdissa tuli jarruteltua todella paljon ja varmisteltua, kun ei vähäisellä harjoituksen määrällä voinut luottaa täysin muistiin kaikissa pimeissä paikoissa. Radan loppuosa oli paikoitellen todella pomppuinen ja suurin virhe koko suorituksessa tapahtui erittäin lähellä radan loppua pitkän pomppuisen suoran jälkeisen Cog Cut -nimisen vasemman takavinkkelin jarrutuksessa, kun vaihde menikin ykkösen sijasta vapaalle. Tätä ei pitäisi mekaanisesti tapahtua normaalisti alaspäin vaihdettaessa ilman erillisen vaihteensiirtimen lukitusvivun käyttöä, mutta onneksi ajolinja valui vain vähäisen pitkäksi ja aikaa ei hukkunut kuitenkaan paljoa. Tilanne kuitenkin säikäytti hieman ja aiheutti pienen lisävarovaisuuden radan loppuosalle.
Radan lopussa ei sen enempää yllätyksiä tullut ja niin suomalainen pääsi maaliin saakka.
– Ruutulipun näkeminen oli aivan mielettömän hieno tunne! Fiilis maaliin pääsystä peittosi välittömästi alleen kaikki valvotut yöt ja ongelmat, joita matkan varrella sattui. Tuuletukset oli sen mukaiset ja heti auton pysähdyttyä tuli halattua konepeltiä ja annettua pienet pusut autolle maaliin pääsyn kunniaksi. Fiilistä paransi vielä se, että auto on rakennettu omin käsin ja miten hienosti kaikki lopulta toimikin koko loppuviikon ja kilpailun, oli todella hieno yllätys!
Katajan sijoitus oli lopulta Time Attack 1 -luokassa yhdestoista ajalla 11:42.877s keskinopeuden ollessa 98.9km/h. Tämä riitti kaikista kisaan osallistuneista 98 kilpailijasta sijalle 63, mitä voidaan pitää ensikertalaiselle erittäin hyvänä suorituksena.
– Tavoitteena oli maaliin pääsy ja se saavutettiin, joten loppujenlopuksi suoritukseen voi olla todella tyytyväinen. Haluaisin lopuksi kiittää vielä kaikkia tämän mahdollistaneita, ensimmäisenä Katia ja perhettä sekä kavereita ja tukijoita sekä kilpailun järjestäjää ottaessaan meidät mukaan tähän historialliseen kilpailuun.
Kataja on kiitollinen kannustusjoukoilleen, jotka tukivat häntä läpi pitkän projektin.
Hieman Katajaa jäi kuitenkin vielä mietityttämään muutama tekijä.
– Kisa oli paljon haastavampi, mitä odotin. Alkuviikon tekniikkamurheiden vuoksi paikanpäällä radan opetteluun ei jäänyt juuri aikaa, ja autossa oli vielä juttuja, mitä ei koskaan ehditty saada valmiiksi niin kuin oli ajatus. Eli sen suhteen vähän jäi hampaankoloon.
– Suoritus oli kuitenkin sinänsä mielestäni hyvä ottaen huomioon ongelmat ja todella vähäiset yöunet viikolla sekä radan harjoittelun puute. Jokaisena ajopäivänä oltiin hereillä ennen kolmea aamulla ja portilla odottamassa vuorelle pääsyä puoli neljän aikaan.
Kilpailua edeltävän ajan rasitus olikin kova, sillä päivät olivat hyvin pitkiä. Harjoitus ja aika-ajosessiot tapahtuivat aamuneljän ja puoli yhdeksän välillä. Yhdeksään mennessä kilpailijoiden piti poistua vuorelta, koska tie avattiin turistiliikenteelle.
– Siitä sitten mentiin aina paikalliselle korjaamolle rassaamaan autoa päiväksi ja illalla päästiin hotellille siinä kymmenen-yhdentoista aikaan. Aika hurjaa rasitusta siis. Toisaalta se oli kaikille sama, mutta osalla kuljettajista on tietysti mekaanikot ja iso tiimi, jotka korjaa autot ja huolehtii kaiken muun ajamisen ulkopuolelta, jolloin kuljettajat pystyivät keskittymään olennaiseen.
Myös järjestelyiden puolelta kilpailusta jäi Katajalle hyvä fiilis.
– Vaikka ennakkotietojen ja sääntökirjan perusteella odotettiin pilkun viilausta, olikin lopulta todella yllättävän asiallinen ja joustava kilpailu. Varsinkin rookiena saatiin mahdollisuus aika-ajon uusintaan, mikä oli todella mahtava mahdollisuus kilpailun johtajalta ja siitä iso kiitos, koska vaarassa oli koko kisaan osallistumisen evääminen ilman alasektorin maaliin suoriutumista.
Kataja ei vielä ole täysin pystynyt käsittämään unelmansa toteutumista.
– Kokemus oli käsittämätön juttu, jonka kokonaisuudessaan ymmärtämistä joutuu vielä hetken pureskelemaan.
Teksti: Mikko Katajan tiedotus
Pikes Peak 2016 – Mikko Kataja, harjoitukset sekä aika-ajo ajettu ja kisa sunnuntaina
MIKKO KATAJA TUNNETTUUN PIKES PEAK HILL CLIMB AUTOKILPAILUUN
