Sarjassa ajetaan yhteensä seitsemän osakilpailua.
Sami-Matti Trogenilla oli selkeät tavoitteet Pärnussa, kuuluuhan rata hänen suosikkeihinsa. Tällä kertaa lähes kaikki sujui kuin elokuvissa, mutta elokuva oli draaman ja komedian lohduton sekoitus.
Kaikki alkoi jo perjantaina harjoituksissa. Tuli on vaikuttava elementti, ja kun pakoputkista iskee liekkiä, se on komeaa nähtävää. Mutta se ei kuulu tähän lajiin, joten syytä oli etsittävä mekaanikkojen toimesta.
– Olin aivan litimärkä treeneissä, vettä tuli kuin saavista kaataen, mutta en sentään pelännyt hukkuvani autoon, siinä oli niiden treenien positiivinen osuus. Jotain häikkää autossa oli, putkesta tuli liekkiä ja vaihteisto kronasi niin, ettei alaspäin vaihtaminen aina ottanut sujuakseen.
Vika paikallistettiin auton rattiin, se ei toiminut kunnolla ja siitä syystä vaihteen vaihtaminen oli ollut hankalaa. Uusi ratti odotti lauantaina, vesisade oli eilispäivää ja nuoren kuljettajan mieli korkealla, nyt isketään.
– Ensimmäisten kierrosten jälkeen huomasin, että ratti toimii ja vaihtaminen ei tuota vaikeuksia, mutta kun laite ei oikein kulje. Tuntui nuhaiselta, ei nenä vaan auto. Purin hampaita yhteen ja tein mitä voin, mutta vaikka mielestäni virheitä ei tullut, aika oli pettymys.
Ensimmäiseen kilpailuun Trogen lähti neljännestätoista ruudusta.
– Pääsin ensimmäisten kierrosten aikana ohittelemaan niin, että nousin lähelle kympin sakkia, mutta parempaan ei potku riittänyt, joten maalissa olin yhdestoista. Edelleen tuntui, ettei kulje niin kuin pitäisi, juttelin tästä mekaanikolle ja auto meni taas syyniin.
Lauantain toiseen kilpailuun nuorukainen lähti kahdennestatoista ruudusta.
– Tuntui, että se tahmaisuus oli tiessään, kisassa ei ollut mitään draamaa ja ajaminen meni ihan ok. En kuitenkaan yrityksistä huolimatta päässyt nousemaan, joten kun illalla menin hotellille, oli vähän tympääntynyt olo. Päivä ei ollut mennyt lainkaan toiveiden ja tavoitteiden mukaan.
Sunnuntai kietoi koko viikonlopun epäonnen yhteen.
– Aika-ajoihin lähdin täynnä intoa, lauantai oli unohdettu ja ajattelin saada hyvän maun viikonlopusta. Ja sitten tuli keiloja eteen. Joku oli ajanut radan varrella olleiden merkkien sekaan ja niitä muovitötsiä oli pitkin ja poikin, enkä ehtinyt väistämään. Olin edellisenä päivänä saanut etusiipeen pienen osuman, ja tötsä viimeisteli sen, joten sinne meni etusiipi ja mahdollisuus hyvään sijoitukseen. Olisi naurattanut ellei olisi harmittanut niin kovaa.
Kilpailuun Trogen starttasi lähes letkan hänniltä, sijoitus aika-ajossa oli tuonut seitsemännentoista ruudun.
– Oli muuten aika järisyttävä startti. Eturivin tanskalaiskuljettaja jäi viivalle, taisi kaverilla olla aika pelottava tilanne, itse onnistuin hyytyneen auton onneksi väistämään, siinä kohdassa oli jo melkoisesti vauhtia. Kisa lähtikin sujumaan ihan jees, olin sijalla kaksitoista, kun turva-auto tuli radalle. Ajeltiin aika monta kierrosta sen perässä, siellä oli joku kolarikin ja radan siivoaminen tuntui kestävän.
Kun päästiin taas ajamaan kilpaa, muut pääsivät mutta mä en. Auto vain hyytyi ja en voinut muuta kuin ajaa sivuun ja nakata hanskat penkalle. Olisi taas naurattanut, ellei olisi niin pirun kovaa ottanut päähän, Trogen kertoo pettyneenä.
Viikonloppu Pärnussa toi kokemusta siitä, miltä tuntuu, kun mikään ei onnistu. Sehän ei lohjalaista lannista, sillä tekniikan kestävyys ei aina ole omissa käsissä, ja tallista kuului yksi huojentava uutinen kilpailun jälkeen.
– Pari tuntia siitä, kun vikasta startista olin selvinnyt, olivat ajatukset sellaisia, ettei kaikkea voinut ääneen sanoa. Ensin ratti oli sökö, sitten se mystinen tulta lyövä pakoputki, auton nuhaisuus, etusiiven murtuminen ja loppuhuipennuksena totaalinen stoppi. Tuosta kaikesta on nyt muutamia tunteja, ja alkaa olo helpottumaan.
– Sain tietoa, että se tulisirkus johtui luultavimmin bensapumpusta, joka oli heikossa hapessa ja päätti hajota viimeiseen lähtöön. Selvisi sekin, miksi mulla oli tunne, ettei auto ole ihan parhaimmillaan, jarrut olivat laahanneet päällä. Ei ihme etten päässyt liukkaasti ulos mutkista, kun jarrutuksen jälkeen ne päättivät omatoimisesti hillitä menoa.
Trogenin ensiaskaleet formuloiden parissa ovat tuoneet paljon oppia lajista, ja vaikka tällä hetkellä tuntuu ettei suju, on nuorukaisen mieli valoisa.
– Mä ajattelen asian niin, että olen aivan vasta-alkaja, enkä kerää paineita ellei heti suju kuten crossissa sujui. Nuolen haavani, kasvan kuljettajana ja kerään mahdollisimman paljon tietoa ja oppia tästä maailmasta. Koska kotikisa meni aika hyvin, luotan siihen ettei mun vauhti ole kadonnut, ja tämä kaikki pilvisyys mikä nyt on kasaantunut ylleni tarkoittaa vain sitä, että kun aurinko alkaa paistaa ja nousen podiumille, se tuntuu entistäkin paremmalta. Sisua poskeen ja eteenpäin, Trogen päättää.
Seuraavaksi nuoret formulakuljettajat ovat vauhdissa heinäkuun puolivälissä Moskovassa. Trogenin sen sijaan voi nähdä radalla jo tulevana viikonloppuna, kun rallicrossin SM-sarjan yhteydessä ajettava RX Academy tuo väriä kilpailuun Tampereen Kaanaassa.
– Vedän nyt pari päivää henkeä, nollaan viikonlopun ja käyn vaikka uimassa, on keli mikä tahansa. Keskittyminen ja ajatuksen alkavat pikku hiljaa siirtymään taas tulevaan crossikisaan, se tulee itse asiassa erittäin sopivaan saumaan, vaikka koko kevät ja alkukesä onkin ollut hirmuista haipakkaa. Tavoitteitakin täytyy asettaa, joten kyllä mä voittamaan lähden. Siistiä päästä välillä roiskimaan soraa, Trogen kertoo ajatuksistaan tulevan viikonlopun osalta.
Kilpailu Kaanaassa alkaa lauantaina klo 09.00 alkuerillä, semifinaalit ja finaalit starttaavat noin klo 15.00.
Teksti: Toni Lönroos / Sami-Matti Trogenin Tiedotus
