Kauteen kuului viisi osakilpailua, Botniaring kesäkuussa, Kemoran vuoro oli heinäkuussa, syyskuussa palattiin Botniaringille josta suunnattiin Alastarolle tuplasti. Muistellaan hetki mitä kaikkea viime kesänä tapahtui.
Talven aikana huollettu Honda Civic oli kaivettu tallista ja shortsit komerosta, kun kausi starttasi kesäkuun puolessa välissä Jurvan Botniaringiltä. MMR-Teamin kuljettajat ryntäsivät radalle kuin laitumelle vapautetut varsat, eikä kommelluksilta vältytty. Ajaminen oli lähellä loppua ennen aikojaan liiallisen innon vuoksi.
– Kisahan päättyi hyvin, siis voittoon. Alku näytti kuitenkin hankalalta. Liekö ensimmäisen kisan innostusta, mutta otettiin pieniä kontakteja heti ensimmäisellä vuorolla. Seuraavat pari kuskia taisivat ottaa kolme stop & go -sanktioita keltaisella lipulla ohittelemisesta – neljännestä olisi seurannut hylkäys. Rangaistusten hidastamana kilpailun johtoon siirryttiin vasta viimeisellä tunnilla. Vakikuski Petri Paimenta oli tuuraamassa aikaisemminkin tiimissä ajaneet Juho Siekkinen ja Tuomas Pöntinen, yksi tiimin primusmoottoreista Janne Laine muistelee.
Keski-Pohjanmaan Monitoimirata, Kemora, oli toisen osakilpailun näyttämönä. Yliyrittäminen oli nyt jäänyt pois ja tuloksena oli murskavoitto, toiseksi ajanut tiimi jäi kaksi kierrosta.
– Laitettiin auto koreaksi Jurvan kisan jälkeen Lemmetti-Designin ja Ahaa-mainoksen loppusilauksella. Vähän jännitti kuinka uusien teippausten käy kisassa. Tällä kertaa kisa ajettiin vakiotiimillä, eli ilman ns. “keikkakuskeja”. Kemora on sopinut meille ja niin nytkin. Aika-ajossa jäätiin kahdeksanteen ruutuun, mutta kisavauhti oli kohdillaan. Maltti tilanteissa ja vauhti radalla auttoivat reiluun voittoon.
Kun sarja syyskuun alussa palasi Pohjanmaan Botniaringille, oli tiimissä uutta verta. Jo vuosia V1600-luokassa SM-osakilpailuja ajanut Suvi Jyrkiäinen tarttui rattiin. Tällä kertaa maaliin tultiin yhdessä ryppäässä, sijoitus oli kolmas, mikä takasi selkeän sarjajohdon ennen kauden huipennusta.
– Tunnen Suvin isän Jarin 90-luvulta, kun harrastettiin rallia samassa seurassa. Aina välillä ollaan nähty Jaria ja Suvia ratatapahtumissa ja käyty kevyttä keskustelua osallistumisesta Enduranceen. Jurvan toiseen kisaan eivät vakitiimistä päässeet Henri Laine ja Mikko Ristiluona, ja aikaisemmilla keikkakuskeillakin oli muita kiireitä. Jarkko Karhun kanssa asiaa pähkäiltiin ja päätettiin kysyä Suvia mukaan. Suvi pääsi ajamaan lyhen testin perjantai-iltana, ja lauantaina jo ajettiin kisaa. Kisassa oli sekä kuivaa osuutta että lähes monsuunisadettakin mukana. Suvi onnistui hyvin, erityisesti sadekelillä. Taktiikan osalta missattiin ns. “makkara-safety”, jolloin ratatoimihenkilöille järjestetään välipalaa – siinä hävittiin voittaneelle tiimille varmaan minuutti. Toinen sija menetettiin JKW:lle viimeisillä kierroksilla, kun Emil Westman pääsi yllättämään. Maaliin tultiin kolmantana, 8 sekuntia voittajasta. Hyvät pisteet kuitenkin meille.
Syyskuu veteli viimeisiään, kun vuoron sai Alastaro “ykkönen”. Honda toimi, tiimi toimi, ja joukkue palasi voittojen tielle.
– Tämä taisi olla meille ja kuuluttajallekin kauden jännin kisa. Oltiin jääty hiukan johtavista autoista, kun taktikoitiin ajovuorojen ja niiden keston kanssa, tankkauskertoja optimoidaksemme. Saatiin vähennettyä yksi tankkaus ja viides vaihto osui juuri viidennen tunnin kohdalle. Taidettiin olla viisikymmentä sekuntia perässä johtavaa tiimiä, ja tunnin ajovuoro sallitulla kahdenkymmenen litran tankkauksella oli arvelluttavan pitkä. Johdossa ajanut JKW oli tosin vaihtanut ja tankannut jo kymmenen minuuttia aikaisemmin. Varikolla molempien tiimien kierrosaikoja seurattiin tarkasti ja tietoa tuli radion välityksellä kabiiniin. JKW joutui säästelemään pidemmän stintin johdosta ja saavutimme heitä 2-3 sekuntia jokaisella kierroksella. Vartti ennen loppua oltiin peräkkäin eikä bensan säästö ollut kummankaan mielessä päällimmäisenä. Olimme jo aikeissa höllätä varmistaaksemme maaliinpääsyn jäljellä olevalla bensalla, kun yllättäen JKW kääntyikin varikolle. Koska seuraavaan tiimiin oli eroa jo parin kierroksen verran, saatoimme ajella pintakaasulla maaliin voittajina. Tallilla mittasimme tankkiin jääneen 1,5L bensaa.
Kalenteri koki kauden mittaan muutoksia, ja koska Kymiring ollut vielä valmis vastaanottamaan kilpailijoita, niin moottorit käynnistettiin jälleen Virttaalla. Alastaron lokakuiselle radalle tiimi lähti rennolla mielellä, voittoon ei ollut pakko ajaa, vaan mestaruus tulisi varmalla oman tason suorituksellakin. Ilman riskejä kilpailun läpi vienyt joukkue oli kuitenkin edelleen hurjassa iskussa,
– Viimeiseen kisaan lähdettäessä kahdella muullakin tiimillä oli vielä ohuet saumat sarjan voittoon. Toiselta ne taisi valua jo aika-ajotulokseen, kun jäivät meidän taakse. Toisen osalta tilanne laukesi kisan alkupuolella Alastaron hiekkaan, josta hinaus ottaa aina aikansa. Samalla meni heidän mahdollisuudet oman luokkansa korkeimpiin pisteisiin ja meille riitti maaliin pääsy. Kisassa oli taas sekalaista syyskeliä. Myös meidän auto käväisi hiekoilla ensimmäisen ajovuoron aikana kostean radan avittamana, mutta onneksi päästiin samalla vauhdilla myös pois sieltä.
Janne Laine on toiminut yhtenä tiimin vetureista jo vuosia, viides mestaruus oli yhteistyön tulos.
– Sarja vaatii aina koko kauden kestävää keskittymistä. Ollaan kuitenkin onnistuttu teknisesti ja taktisesti kohtuullisen hyvin. Ja vaikka ennakoivalla huollolla on lajissamme iso merkitys, on toki kuljettajien nopeus ja lajin luonteen sisäistys olleet avaintekijöitä menestykseen.
Tiimin vakiokuljettajina toimivat tiimipäällikkö Jarkko Karhu (Isokyrö), laihialainen isä-poika kaksikko Janne ja Henri Laine, Mikko Ristiluoma (Isokyrö) ja Petri Paimen (Kuortane). Jo aikaisempinakin vuosina tiimin keikkakuljettajina toimineet rata-ajon SM-kultamitalisti Tuomas Pöntinen (Seinäjoki) ja Bemarilla ratoja kiertävä Juho Siekkinen (Kauhava) jatkoivat tiimissä edellisten vuosien tapaan keikkakuskeina. Pohjalaista voimaa uhkuva voittajatiimin hämeenlinnalaisvahvistus Suvi Jyrkiäinen liittyi joukkueeseen kolmen kisan ajaksi. MMR-Team haluaa jakaa kiitoksen yhteistyökumppaneilleen, jotka ovat osaltaan auttaneet menestykseen. JAPO, E-P Truck Service oy, Ahaa-mainos, K-Sport Finland ja AL-Sport ovat olleet auttamassa tiimiä menestykseen.
– Olihan taas hienoa päästä nostamaan parhaan Endurance -tiimin pokaalia Mestareiden iltaan, joka tänä vuonna pidettiin tammikuun puolenvälin paikkeilla Lahdessa. Kyseinen kattojärjestön järjestämä gaala on aina ollut hyvin juhlava ja siellä tapaa paljon mielenkiintoisia entisiä ja nykyisiä kilpailijoita.
Mitalisateessa ollut joukkue on nyt hajonnut, mutta alkavan kauden suunnitelmissa on taluttaa luottohonda radoille vuolemaan kultaa, ainakin kerran vielä.
– Jarkon johdolla ollaan ajeltu Endurancea lähes 20 vuotta. Pitkään ajettiin Endurance-racing -luokassa Volvo 340:llä, joskus jopa kahdella tiimillä. Taidettiin myös voittaa epävirallinen Racing-sarja aikana, jolloin kattojärjestö kielsi virallisen sarjan järjestämisen. Racing-luokan hiipuessa siirryimme vuonna 2011 Endurance Saloon -luokkaan, jossa ei ole Racing-luokan tapaan jokkis-tyylistä myyntipakkomenettelyä. Viimeisten 6 vuoden ajan olemme olleet sarjassa lähes voittamattomia. Poikkeuksen tekee vuosi 2016, jolloin “jäätiin” toisiksi jarruongelmien avittamina.
– Nyt taitaa käydä niin että osa vakiotiimiläisistä lopettaa harrastamisen ja tiimin jatko on vaakalaudalla. Toki, jos löytyisi uusia ja sitoutuneita kuljettaja-mekaanikoita, niin tiimi saataisiin pidettyä toiminnassa. On myös mietitty auton myyntiä. Jonkin verran lajiosaamista on kuitenkin kertynyt tiimiin ja ainakin osa siitä olisi siirrettävissä uusille omistajille tai tiimiläisille, Laine pohtii lopuksi.
Teksti: Toni Lönnroos
