Väriä sai tällä kertaa myös hieman vähälukuinen A-juniorit: Lähtölistan loppupuolta värittämään viimeiselle lähtönumerolle järjestäjä oli selvästikin kilpailun mielenkiinnon säilyttääkseen asettanut numerolla 122 startanneen kovapäisen kaksikon ”Toofast” Tawast kartturinaan luottomies Jani Käyhty.

Siihen se kaikki luotto sitten hävisikin kun totuus oli se, että kaverukset päättivät valita elämän ensimmäiseksi nuottirallikseen juuri Kouvolan seudun haastavat tiet. Oletus olikin, että tiestö vie pojilta luulot pois heti kättelyssä. Toisin kuitenkin tavallaan kävi. Viikonlopusta oli tulossa lähes täydellinen.

Perjantai-aamuna suunnaksi otettiin Kouvola ja kilpailukeskus. Aikaisen herätyksen jälkeen päästiinkin ilmoittautumaan ja siitä nuottien tekoon. Aluksi päätettiin paperille pistää ek:t 5 ja 6. Jo ensimmäisellä kerralla havaittiin, että samaa puuroa ne muutkin syövät. Nuottivauhti osattiin sovittaa siten, että eteneminen pätkillä oli sujuvaa. Nopeusluokat ja etäisyydet tarttuivat ensimmäisellä vedolla ja tarkistukset ja huomiota vaativat lisäykset tehtiin toisella kerralla. Kyseisellä kilpailijaparilla ei ollut ongelmia nopeusvalvonnan kanssa, samaa tosin ei voinut sanoa aivan kaikista. Edukseen erottui varsinkin lähiseudun seuraa edustanut ”kansanautoilija”

Lauantai-aamuun päästiin starttaamaan rauhallisella herätyksellä kun kalusto oli katsastettu mainiosti jo edellisenä iltana. Ylimääräistä dramatiikkaa aiheutti kilpurin paino joka saatiin kellotettua puolella tankilla ilman varapyörää painoon 1022kg. Lauantaina kaasuteltiin kuitenkin varapyörä mukana joten välikatsastuksessa kaikki meni mainiosti.

EK1-3

Päivä avattiin heti erikoiskokeella, jossa mitattiin miestä oikein urakalla. Yli 17 km pitkä avaus oli pääosin isoa valtiontietä Kouvolan pohjoispuolella. Kaksikon avaus sujui kuitenkin mallikkaasti A-junnujen pohja-ajalla vaikka nuotti kadotettiin kolme kertaa kesken pätkän. Palkintona virheettömästä suorituksesta luvattu olut lipui tästä syystä kartturilta sivu suun. Ajo sujui ilman riskiä asiallisesti. Vauhtia saatiin kuitenkin totutettua nuottiin. Pätkän 9km:n kohdalla romua syntyi yleisen puolella raakasti.

Kakkoselle nuottivihkon aloitussivulle raapustettiin pari sanaa luonteesta. Nopea ja jouhea valtiontie oli ollut ainakin nuotitusvaiheessa kuskin mieleen. Pituutta kuitenkin maltillinen reilut 7km. Pätkä tultiinkin samaa kaavaa noudattaen, pari kertaa nuotin kanssa lukurytmi haki paikkaa. Ongelmana olikin lähinnä se, että laitteet ei kulje niin kovaa kuin ukko lukee. Voidaankin sanoa, että vika oli kuskissa ja autossa. Lisää kyytiä!

Kolmonen olikin sitten kartturin näytöstä. Täysin virheetön suoritus huutamalla viimeisteltiin junnujen pohja-ajalla. Myös tämä aika kesti asiallisesti vertailun yleisen aikoihin. Kolmosen maalista otettiinkin suunta ennakolta ärsyttävimmäksi luonnehditulle yleisöpätkälle.

EK4

”Mikimaus sanos vetomies tällaasesta pätkästä!” Pyöritys teollisuusalueella ja vauhtipuistossa sai kuskin, renkaat ja auton käymään kuumana. Renkaat sulatettiin aplodien kera viimeiseen asfalttiserpoon. Pakkopullaa se tuntui olevan myös autolle. Haljennut vesiletku sai kevyen tilanteen päälle huollossa kun vesiletkua etsittiin kissojen ja koirien kanssa. Järjettömän tuurin seurauksena sellainen löydettiin ylivoimaista vauhtia Trophyssä pitäneen Antero Saaren huollosta kun Isä Saari kiikutti Opelin originaalia osaa asennettavaksi. Kerrankin tuuri oli puolella. Iso kiitos ja kumarrus Saaren huollon suuntaan. Emme unohda tätä! Huollosta päästiin kuitenkin suuntaamaan erikoiskokeille 5 ja 6.

EK 5-6

Perjantaina ensimmäisenä paperille lyödyt pätkät olivat luvassa. Mieli oli kuitenkin luottavainen, sillä mitään erityistä jäätymistä ei ollut tapahtunut nuotituksen aikana. Ek:n 5 jäätävimmäksi paikaksi osoittautui kärki ukoille kuitenkin nouseva vasen pellolle. Paikan korkkasi Sordo ja kallista romua järjestivät myös muutamat muut nimimiehet. Tieto tästä laittoi rauhoittamaan kyseisessä paikassa. Kutosella porskutettiin edelleen tasaisen tappavasti. Molemmat pätkät sisälsivät kevyttä nuotti säätöä. Säätöpaikat kuski veti edellisen päivän muistista. Toiselle tauolle saavuttiin A-junnujen piikkipaikalla. Pelimiesten puolella sijoitus olisi ollut 6. Ei paha.

Päivän toisessa huollossa havaittu uusi vesivuoto pakotti kaksikon lopettamaan kisa kesken Valkealan tienoilla ek7 menevällä siirtymällä. Kaisan jatkuva ”virtsan karkailu” sai päätöksen kahvilan kohdalla johon kuljettajapari auton ohjasti. Valkealan paikallinen Don Johnson (vesiletti ja valkoinen Saratoga pihassa) tarjoilikin munkkikahvit ja limut kisan ennenaikaiseen päätökseen.

Kokonaiskuva reissusta oli muuten kerrassaan mainio. Ensikertalaisina ja erittäin varmanpäälle ajolla vahti riitti mainiosti. Kartturointi toimi kokonaisuutena erittäin mainiosti. Tätä varten näitä autoja tulee hankittua.

Ensi kerraksi laitetaan Poriin kaasu pohjaan heinäkuun lopussa. Sieltä lähdetään hakemaan jotain isoa. Onko se voitto vai Kadettiin uusi kori. Sen saat selville elokuun alussa näiltä sivuilta.

Muista tsekata kisan kuvat ja incar -videot kotisivujemme galleriasta osoitteesta www.toofastracing.net