Tahti oli tuttu alusta alkaen. ”Basti” keuli karkuun muilta heti alussa. Takana
vaanivat kuitenkin Pykälistö, Ampuja ja hyvään menoon jälleen yltänyt ”Jamppa”
Mikkonen. Sekuntipeli kävi kuumana koko päivän. Ampujalle kriittisin piste oli
erikoiskoe 7.

– Ei siinä mitään. Alku oli tiukkaa, eikä muuta negatiivista ollut kuin EK 7, joka
ajettiin kahteen kertaan. Jäin siellä yhteensä 15 sekuntia ilman mitään syytä.
Ajolinjat olivat mielestäni kohdallaan, mutta tietyissä mutkissa jäätiin paljon.
Erityisesti 3- ja 4-vaihteilla ajettavat paikat tuntuivat hieman hankalilta,
pohdiskeli Ampuja.

Maalissa, sunnuntaina eroa Lindholmiin oli 28 sekuntia, joten lauantain yksi
erikoiskoe oli melkoisen ratkaisevassa asemassa voittotaistelussa. Kilpailijat
pääsivät ajamaan myös pitkästä aikaa pimeässä, mikä ei yllätyksiä tuottanut.
Lauantai-illan hämärässä ajettiin samat neljä erikoiskoetta kuin aiemmin
päivänvalossa.

– Auton kanssa ei ollut mitään hässäkkää, vaan kaikki meni suunnitelmien mukaan.
Pimeässä ajaminen sopii mulle. Mielenkiintoistahan se on, kun maisemat näyttävät
aivan erilaisilta. Ajat olivat ok ja nuotti toimi.

Sunnuntaina ei enää totista taistelua syntynyt. Ampuja oli matkalla kohti varmaa
SM-hopeaa, joten hölmöilyihin ei ollut syytä.

– Ero oli jo sitä luokkaa, että ei kannattanut riskeerata. Kuitenkin piti olla
tarpeeksi lähellä tarkkailemassa, jos jotain sattuu.

Koko kaudesta käteen jäi siis hopeinen mitali sekä tukku kakkossijoja. Pettymys oli
luonnollisesti suuri, kun mestaruutta ei tullut. Pari niukkaa tappiota muistui
mieleen vielä kauden päätyttyä.

– Onhan hopea tyhjää parempi. Pienillä virheillä hävisin. Lapualla jäin voitosta
vain neljä sekuntia ja Ukin hävisin noin viidellä sekunnilla. Ei sinänsä ole
harmittelun aihetta. ”Basti” oli paras ja sillä selvä. Yritetty on pysyä
kärkivauhdissa ja varmuuttakin on ollut, tuumaili Ampuja.