Jo ennen kauden alkua tiimillä oli tiedossa Egonin pitkäaikaisen kartanlukijan Avo Kristovin suunnitelmat vetäytyä aktiivisesta kilpailutoiminnasta taka-alalle, ja kartanlukijan löytymiselle alkoi tulla jo kiire.
Lopulta löysin Simo Koskisen, jossa henkilöityi kaikki mitä edellytin kartturilta: Nelivetokokemusta, päättäväisyyttä sekä kova halu menestyä. Heti ekoissa treeneissä huomasin Simon sopeutuvan nuotitustyyliini nopeasti, joten päätös tarjota pestiä hänelle oli helppo tehdä, Egon kertoo.
Oma haastensa oli siirtyminen nelivetokalustoon, sekä tottakai kuljettajaksi ammattimaisesti johdettuun tiimiin.
Ennen kauden alkua nelivetokokemukseni oli suurin piirtein 10 kilometriä. Tiesin jo tuon perusteella hyppäyksen etuvedosta nelivetoon olevan suhteellisen helpon, sillä 4WD käyttäytyy johdonmukaisesti. Olla nopeampi kuin muut nelivedolla tulisi olemaan sitten ja toisen mittaluokan haaste, tämä tiedettiin. Ilman MM Motorsportin tarjousta emme olisi omin voimin siirtyä nelivetokalustoon, sillä jo itse auton ajattaminen olisi maksanut 3-4 kertaa enemmän verrattuna Clio-aikoihin. Mekatsuilla ei ollut tekniikasta mitään kokemusta, ja olisimme todennäköisesti olleet pulassa kisoissa sekä niiden ulkopuolella. MM Motorsport ratkaisi kaikki nämä ongelmat, ja mahdollisti kauden toteutumisen järkevin taloudellisin panostuksin.
Kausi lähti kaksikolta hyvin käyntiin, avauskisassa Sampo Winter Rallyssa tulos oli hieno kuudes yleiskilpailussa luokkasijoituksen ollessa viides. Mestaruussarjan avaus Pölva meni sitten penkin alle: Ekalla pätkällä rengasrikko, hyvä nousu ajamalla top 6:een kuudella pätkällä, ja keskeytyksen arvoisesti ulos. Tallinnassa osuma monen muunkin autokunnan löytämään kiveen tuhosi renkaan lisäksi ripustuksia, eikä 11 sija yleiskilpailussa saanut aikaan hurraa-huutoja missään suunnassa.
Pölvan kisaan itseluottamukseni oli ilmeisesti perustettomasti korkealla avaskisan hyvästä tuloksesta johtuen, ja kisa päättyi täysin omaan virheeseeni. Tallinnan virheen jälkeen mielialat tiimissä olivat matalalla. Markko ei ollut tyytyväinen esityksiimme, ja ehdotti toisenlaista lähestymistapaa loppukaudelle. Kaikki tämä näkyi vierailussamme Keski-Uusimaa rallissa Suomessa, jossa ykköspätkän jarrumurheiden avittamina olimme todella varovaisia ilman itseluottamusta läpi koko rallin. Kolmas kisa putkeen, jossa epäonnistuimme, ja aloimme miettimään ajamiseen liittyviä asioita uudelta kantilta, Egon toteaa.
Kesällä asiat alkoivat loksahtaa paikoilleen, joka näkyi myös tuloksissa. Viru-rallin ensimmäisenä päivänä ajat antoivat vielä odottaa, mutta toisena päivänä kyyti oli jo kunnossa. Luokan kolmas sija palautti nuorukaisen itseluottamuksen, ja seuraavassa kisassa Otepäässä Avon kartturoidessa ajettiin jo alusta lähtien kisan kärkisijoista. Ensimmäiset pätkäpohjat saatiin aikaan seuraavassa kisassa Paidessa.
Ajoimme hyvät testit ennen Otepäätä, ja pääsin säätämään autoa oman mieleni mukaiseksi. Luottamukseni autoon kasvoi, ja pystyin keskittymään entistä enemmän ajamiseen alkukaudesta poiketen, ja edistys näkyi myös kellossa.
Kauden päätökseen Saaremaalle startattiin uudella asenteella, tavoitteeksi asetettiin paikka podiumilla. Kaksikko nakutti heti alusta asti taululle kilpailukykyisiä pätkäaikoja, eikä viimeiselle huoltotauolle saavuttaessa yleiskilpailun voittokaan ollut kuin yhdeksän sekunnin päässä. Tiimissä laskettiin kumpaa taktiikkaa noudatetaan: Varmistellaan sija, ja kuitataan mestaruuspronssia, vai painetaanko kaasu pohjaan ja taistellaan voitosta. Toiseksi viimeiselle viiden kilometrin pätkälle Subaru kellottaa 4,5 sekunnin pohjat, ja ennen viimeistä reilun 20 kilometrin rykäisyä ero kärkeen on enää nelisen sekuntia. Voiton tiedettiin olevan nyt otettavissa.
Tulimme viimeistä pätkää mielestämme hyvin, mutta harmiksemme kohtaloksemme koitui rengasrikko. En huomannut osuvamme mihinkään mitenkään erikoisesti, mutta minkäs sille voi, Egon toteaa
Tuloksena oli lopulta yleiskilpailun kuudes sija, onneksi saavutet pisteet riittivät kuitenkin mestaruussarjassa kolmanteen sijaan. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta tiimissä oltiin hyvillä mielin, sillä ripauksella hyvää onnea koko kisa oli kuitenkin voitettavissa. Vaihtelevalle kaudelle joka tapauksessa hieno päätös.
Alkukausi ei näyttänyt hyvältä, mutta onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin. Pystyimme ajamaan sarjan nopeimpia kavereita vastaan, ja se antaa luottamusta jatkolle. Iso kiitos tiimille, ja etenkin Markko Märtinille omasta panoksestaan kaudellamme. Kiitokset tottakai vanhemmilleni, sponsseille sekä Simolle päättäväisyydestään, sekä faneille ja tukijoille jotka ovat uskoneet meihin läpi vuosien. Opimme kaudesta paljon: Koskaan ei saa antaa periksi, paikallista ongelmat ja hae niihin ratkaisut, se on ainoa tie menestykseen. Ralliautoilu ei ole pelkästään kaasun pohjassa pitämistä, ilman toimivaa kokonaisuutta ei saavuteta hyviä tuloksia, Egon summaa.
Kautta 2008 työstetään parhaillaan. MM Motorsportin lopettaessa toimintansa tiimissä ollaan joka tapauksessa uusien haasteiden edessä. Töitä tehdään kilpailukykyisen kaluston hankkimiseksi sekä kisabudjetin kasaamiseksi, eikä mikään ole vielä varmaa. Jos palaset saadan kokoon, ja riittävät resurssit saadaan varmistettua tavoite on voittaa Eestin mestaruus. Oppimisen kannalta pyritään myös ajamassa Suomessa mahdollisimman paljon, jotka Egonin sanoin ovat opettelulle parhaita teitä mitä mistään löytyy.
Teksti: Janne Mäntylä
Kuvat: Karmen Vasselov
