Sorateiden Grand Prixia ja myös muita kansallisia (ja kansainvälisiä) kilpailuja varten tiimini MotorArt Racingteam teki lähes vuosi sitten siirtyä takavetoisesta F-ryhmän ralliautosta turboahdettuun moderniin nelivetoiseen ralliohjukseen.

Auton rakentaminen, ajoharjoittelu, säätötyö yms tehtiin Suomen MM-rallia silmällä pitäen. Olimme siis valmistautuneet kilpailuun todella perusteellisesti. Minun ja kartturini Takayo Hayashin lisäksi Jyväskylän Paviljongin huoltoalueella nähtiin yhteensä seitsenhenkinen huoltoporukka. Samuli Vuorinen, Lotta Vuorinen-Mertsalmi, Jarmo Rautkoski, Mika Leino, Pertti Laakso, Lasse Kaikkonen sekä vetomies Pasi Hapulahti pitivät huolen kilpakamppeeni toimivuudesta – olihan Suomen MM-ralli 2008 yli 20-vuotisen ralliharrastukseni yksi ehdottomista huippuhetkistä.

Pitkää kolmipäiväistä 24 erikoiskokeen mittaista kilpailua varten automme oli läpikäyty kaikilta sen osa-alueilta – Myös tarvittavia varaosia oli runsaasti. Tavoitteenamme oli nähdä maalilippu ripeällä ajosuorituksella ilman mitään turhia hullutteluja. Perjantai sujuikin varsin mallikkaasti ja vauhtimme oli tavoitteiden mukainen. Huollot sujui erittäin hienosti – siitä kiitos kuuluu hyvin organisoidulle poppoolle sekä lisäksi herrasmies Jouni Arolaiselle, jonka tiimin fysioterapeutti Pertti Siekkinen hieroi huollossa selkääni siten ettei lihaksisto pääsisi kilpailun kuluessa jäykistymään liikaa. Perjantai oli tiimillemme upea kokemus kansainvälisestä rallitapahtumasta!

Lauantaina kaikki muuttui kertalaakista…

Kilpailun toisena päivänä hieman nostettiin vauhtia silti ajamisen ja ennen kaikkea sen kontrolloimisen sujuessa erittäin hyvin. Meillä ei ollut tilanteita tai muitakaan happipaikkoja vaan nopeus ja ajotaidot olivat hyvässä sopusoinnussa, sijoituksemme nousi heti muutaman pykälän – tosin potentiaalia vauhdin nostoon olisi auton puolesta vaikka kuinka paljon, mutta 80% vauhti kuului suunnitelmiimme ja siitä pidimme kynsin ja hampain kiinni.

Aamun kaksi erikoiskoetta, Himos ja Hirvimäki väisteltiin onnekkaasti kiviä sekä hypittiin muutama nyppy oikein tuntuvasti. Surkee 1 olikin sitten kohtalokas… Saavuimme kovavauhtisella osuudella oikealle kääntävään mutkaan nuotilla: Vasen eri ja nyppy oikea eri kirraa vähän. Todellisuudessa mutka oli hieman loivempi. Nuotista puuttui kuitenkin sana ÄLÄ ja ajoin mutkan hyvin sisältä leikaten. Suoraan ajolinjallani olikin kallio-uloke, johon osuin ja se heitti salaman nopeasti auton ajolinjan suoraan tien vasempaan reunaan. Siellä meitä odotti pehmeä irtosora ja nyppy joka kevensi autoa, jolloin putosimme ojaan. Automme tiedonkeruun mukaan ulosajon tapahtuessa vauhtia oli noin 140km/h. Voitte kuvitella minkälaisen volttisarjan saa tuosta vauhdista aikaiseksi – varsinkin kun osuu kuljettajan puoleinen keula edellä ojassa olleisiin jättikiviin, jotka eivät anna milliäkään periksi…

Harvoin on moottoriurheilussa nähty voimistelusta tuttuja volttisarjoja. Nyt valitettavasti me olimme pakotettuja esittämään sellaisen ja se päättyi kartturini Takayo Hayashin osalta ilman kummempia kolhuja. Kuitenkin alaselkääni kohdistuneen iskun myötä tipahdin välittömästi 10 minuutiksi ja herättyäni tunsin ettei kaikki ollut selässä kunnossa. Tässä vaiheessa tulee kiittää tuntemattomaksi jäänyttä paikalla ollutta katsojaa, joka oli ensiaputaitoinen ja piti huolen ettei asiani päässyt vaarantumaan.

Organisointi onnettomuuspaikalla oli kaaosmainen eikä FIAn turvallisuusjärjestelmät toimineet vaikka autostamme lähetettiin hätäilmoitus. Ambulanssin saapuessa tilanne oli jo hieman rauhoittunut minun tunnustellessa raajojeni toimivuutta – jäsenet liikkuivat ja se oli suuri helpotus vaikkakin selkään edelleen sattui todella paljon. Lääkintähenkilökunta oli fantastisesti tilanteen tasalla ja hoiti hommansa todella tyylikkäästi – siitä myös suuri kiitos heille!

Päästyäni Keski-Suomen Keskussairaalaan ja tutkimusten jälkeen sain helpottavan tiedon – ainoastaan ensimmäinen lannenikama oli murtunut ja se leikkauksen jälkeen paranee ennalleen. Leikkaus onnistui erinomaisesti, jonka seurauksena minut maanantaina siirrettiin Peijaksen sairaalaan Vantaalle odottamaan kotiutusta. Pääsin kotiin rallin jälkeisenä perjantaina ja nyt olen hyvää kyytiä toipumassa kotona, eikä minkäänlaisia komplikaatioita ole tullut vastaan.

Autostani ei voida sanoa samaa, sillä rajun ulosajon sekä sitä seuranneen volttisarjan seurauksena edessä on korinvaihto. Uusi aihio on tilattu ja vanha on purkutöiden alla. Parin kuukauden päästä tilanne on nollattu ja ollaan tilanteessa, jossa tehdään tulevaisuuden suunnitelmat…

Kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana niin myötä- kuin vastoinkäymisissä! Tsemppaavin terveisin, Erkki Kaikkonen.

Katso incar tapahtumasta kotisivuiltani osoitteesta www.motorartracing.com.