Kilpailussa ajettiin myös muun kuin WRC-luokan kalustolla. Järjestäjät olivat mahdollistaneet myös uusien vakioautoihin perustuvien ralliautojen osallistumisen. Tähän luokkaan osallistui jyvässeudulta kotoisin oleva Hytönen Racing kuljettajinaan Kari Hytönen ja Heikki Salmen. Mutta koska luokkaan ei osallistunut kuin kaksi v1600 ralliautoa, päätti järjestäjä yhdistää luokan n-ryhmän ralliautojen kanssa. Tämä päätös merkitsi sitä, ettei v1600 ralliautoilla ollut asiaa podiumille ja Hytönen Racingin tavoite muuttui selviytymiskamppailuksi sekä arvokkaan sorakokemuksen metsästämiseksi Suzuki Ignis Sport ralliautollaan – Ja sitähän tiimi sai roppakaupalla ollen yleiskilpailun 63. nopein kuljettaja jääden voittaja Grönholmista tunnin ja 9,55 minuuttia.
– Kuultuamme luokan yhdistämisestä huomattavasti tehokkaampien ralliautojen kanssa totesimme, ettei meillä tulisi olemaan mitään jakoja heitä vastaan – ja näinhän siinä kävi, pohdiskeli Kari Hytönen jatkaen, – Mutta ei valiteta, sillä meillä oli myös hieno ja vauhdikas rallikilpailu, joka sujui ilman teknisiä murheita. On uskomatonta, miten vakioautoon pohjautuva ralliautomme kesti hypyt ja kivien iskut – siitä täysi plussa Suzukille.
Positiivisin fiiliksin kohti Saksaa
Hytönen Racingin kilpailukausi jatkuu tiiviinä. Tuskin Suomen sorapoluilla pöly on ehtinyt laskeutua takaisin maahan kun edessä on kauden kolmanneksi viimeinen Saksan Suzuki Cupin osakilpailu, AvD Rallye Franken, joka kurvaillaan jo tulevana viikonloppuna. Hytönen ja Salmen aikovat hyödyntää Neste Oil Rally Finlandissa saamansa yli 300 sora-erikoiskoekilometrin kokemuksen.
– Suuntaamme Saksan maalle hyvillä mielin. On aika näyttää osaamisemme jäljellä olevissa kauden kilpailuissa. Aikaisemmissa kilpailuissa tahkosimme paljon teknisten ongelmien kanssa, mutta uskomme niiden olevan nyt historiaa ja pääsemme tekemään kilpailukykyisen suorituksen, visioi Hytönen jatkaen, – Hyvä sijoitus kauden kolmesta viimeisestä kisasta takaa hyvät lähtökohdat seuraavalle kaudelle, joten laitetaan kaasu pohjaan ja katsotaan mihin asti se riittää.
Teksti Jani Kekoni
