Vielä hieman vikuri ”bemmi” ei mitä ilmeisemmin välittänyt märästä eikä kylmästä säästä ja ampaisi viimeisestä mutkasta kuin nakki haulikosta. Tien leveys ei kuitenkaan riittänyt ja BMW pysähtyi ajanottokennoja viistäen tolppaan, perä edellä. Auto kuitenkin selviytyi toiselle kierrokselle peilin ja ovenkahvan verran keventyneenä.
Kaiken kaikkiaan päivään mahtui paljon hyvääkin. Tekniikka kesti loppuun asti, joten kilometrejä kertyi molemmille kuljettajille enemmän kuin tähän asti parhaimpina päivinä. Kun auto nyt kestää ajamista on mahdollista miettiä, kuinka saa 5 senttimetrin poljinliikkeen vapauttaman orilauman siirrettyä etenemiseen. Tulevat viikot kertovat auttaako takapään uudet alustaratkaisut tilanteessa, jossa pehmeinkin on liian kova. Yhteistyökumppaneillekin tarjottiin näköalapaikka toimintaan varikolla sekä hieman erilaista näkymistä kisoissa.
Paikalle kerääntyneen yleisön ihmetellessä ns. puskassa ollutta BMW:tä, pieni tyttö kysyi kuskilta vilpittömästi ihmetellen: Miten sä sen nyt tonne ajoit?