Kerrataan niitä tuntoja ja muistellaan SM-rallikautta 2018. Lähdetään matkaan Tunturista – siitä kun kaikki oli hyvin. Kausi alkoi isoilla muutoksilla. Kartturin penkkiin istui kahdeksantoista kauden kokemuksella Jarno Ottman. SM-mitalejakin voittaneen Ottmanin suunnitelmat “rallieläköitymisestä” saivat jäädä tulevaisuuteen.

– Tarkoitukseni oli jättäytyä sivummalle aktiivisesta kartturoinnista, mutta kun Niko otti yhteyttä, niin pyysin häneltä pientä aikalisää ajatusteni selvittämiseen. Katsoin Nikon (Mäkinen) ajamista, keskustelin tiimin kanssa ja nyt olen täynnä virtaa valmistautumassa alkavaan kauteen. Mukava lähteä nuoren ja nälkäisen kaverin kyytiin, Ottman totesi tammikuussa.

Ensimmäinen etappi oli Arctic Lapland Rally, eli Tunturiralli. Tammikuun lopussa ajettu kauden avausosakilpailu on tärkein yksittäinen kilpailu sekä henkisen otteen luomisen, itseluottamuksen että korotettujen pisteiden vuoksi. Ja kuljettajien arvostus Tunturirallia kohtaan nostaa legendaarisen lumisen seikkailun aivan omaan kastiinsa. Rovaniemen talvisissa maisemissa Ford Motorcraft Rally Teamia edustavat Mäkinen ja Ottman löysivät heti yhteisen sävelen ja tulosta alkoi tulla, kun pari ajoi toiseksi.

–  Kolmen nippuun lähdettiin ajamaan, ja tavoite täyttyi. Mahtava aloitus kaudelle, kaikki toimi. Kabiinissa Jarno (Ottman) sivalsi tarkat nuotit korvaan, auto ei nikotellut ja koko tiimi veti täyden kympin suorituksen, 21-vuotias Mäkinen kertasi kilpailua.

Kauden toinen osakilpailu ajettiin Mikkelissä. SM-Vaakunarallista tuliaisina oli huimien hetkien jälkeen kolmas sija. Viimeinen erikoiskoe keskeytettiin ulosajon takia.

– Voi rehellisesti sanoa, että nyt oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Viimeisellä erikoiskokeella jokusen kilometrin ajon jälkeen huomasin varoituksen, ja pysähdyttiin pätkälle. Kilpakumppani oli ajanut ulos, ja saanut sen verran kipeää, että erikoiskoe laitettiin poikki.

Autoja kerääntyi pimeydessä jonoon, ja yhtäkkiä huomasin varoittajan tulleen jonon luo pyytämään valoa Tajusin, ettei siellä taida nyt olla ketään varoittamassa, ja lähdin pinkomaan jonon päätä kohti. Samassa näin Hokkalan (Henri) auton valojen lähestyvän ja pelästyin että nyt rytisee. Ehdittiin molemmat reagoida, mä loikkasin sivuun ja  Hokkala veti vauhdilla autonsa hankeen. Eipä olisi uskonut, että koen talläisen säikähdyksen rallissa, enkä ole edes autossa vaan penkalla, Mäkinen muistelee.

Kolmas ja viimeinen talvella ajettava ralli Joensuussa sinetöi hattutempun, Mäkinen ja Ottman nousivat jälleen palkintokorokkeelle.

– Kokonaisuutena olen talvikauteen tosi tyytyväinen, se jopa ylitti omat odotukset. Jarno Ottman ja koko tiimi on tukenut ja ollut suunnitelmien takana, kaikki on toiminut. Vauhti on noussut ja kehitys menee oikeaan suuntaan, summasi Mäkinen kauden kolmea ensimmäistä SM-rallia.

Nurmi alkoi vihertää ja tuleva intiaanikesä antoi ensimmäisiä merkkejä itsestään, kun rallikaravaani kokoontui jälleen toukokuussa yhteen. Sijoitus SM3-luokassa oli tässä vaiheessa tukevasti toinen. Eroa johtavaan Jaro Kinnuseen oli 29 pistettä ja taaksepäin kolmantena olleeseen Samuli Vuorisaloon 19 pistettä. Edellisellä viikolla Ford Fiestan alustaa oli testeissä saatu entistäkin paremmaksi. Tämä lisäsi kaksikon itseluottamusta, ja Kouvolaan lähdettiin voittamaan.

– Hymy huulilla lähdetään Kouvolaan pyydystämään isoa kalaa, Mäkinen huikkasi lähtiessään.

Kilpailu päättyi ennen kuin se ehti alkaakaan, kun parivaljakko joutui keskeyttämään kolmannelle erikoiskokeelle.

– Siinä vaiheessa kun alkoi olla kivaa ja tuntui kilvanajolta, kuului ensin mossahdus ja sitten kunnon pamaus, ja se oli laakista stop. Ajoin sivuun ja hyökkäsin konepellin alle. Näin, että turbon ahtoputki oli irronnut. Sitä paikallaan pitävä klemmari oli ilmeisesti väsynyt ja siksi irtosi. Osa löytyi lopulta konehuoneesta, mutta aikaa oli mennyt jo niin paljon että oli turha enää jatkaa kilpailua, harmitteli Mäkinen tuolloin.

Kesäkauden avaus oli  pettymys, ja Fortunalla oli vielä muitakin metkuja taskussaan Mäkisen varalle. Seuraavaksi oli edessä yksi kauden tärkeimmistä kilpailuista, kotikisa Pohjanmaa-Ralli ja mielessä voitto.

– Reitti kiertelee tuttuja teitä, pikkupoikana isän kanssa oltiin katsojana, sittemmin oltu itse mukana ajamassa, joten odotuksia on, tuumasi Mäkinen ennen kilpailun alkua.

Ensimmäinen kilpailupäivä alkoi perjantaina ja loppui surullisen onnettomuuden takia nopeasti, ja tulokset mitätöitiin. Lauantaina meno oli takkuista, ja Fiesta talutettiin hädin tuskin maaliin.

– Seiskapätkän lähdössä näin, että konepellin alta nousee höyryä. Avasin kuljettajan oven, koska huohotinsäiliön letku tulee siihen alle. Huomasin, että auto huohottaa öljynkatkuista savua aika voimakkaasti. Jarnolle en puhunut mitään, vaan päätin, että nyt mennään sen mitä vehkeistä lähtee niin kauan kun pelit liikkuu. Seiska tuli virheettömästi läpi ja maalissa totesin, että kovempaa tällä en pääse. Jarno oli myös sitä mieltä, että ajamisesta ei nyt jäänyt kyllä kiinni. Kaikki tehtiin mitä voitiin ja silti jäätiin. Viimeisellä erikoiskokeella auto sitten alkoi muuttua “kuminauhamaiseksi”, eikä vastannut enää kaasuun. Riskillä, mutta virheettömästi tultiin sekin läpi ja sijoitus kuudes. Kone on ilmeisesti nyt sökö, että sellainen kotikisa, summasi Mäkinen Pohjanmaa-Rallin jälkeen.

Niko Mäkisen ja kartanlukija Jarno Ottmanin talvikausi sujui mallikkaasti. Kuva: Toni Ollikainen/Tonigraphs

Sarjasijoitus oli kahden kisan jälkimainingeissa muuttunut, Mäkinen oli nyt neljäntenä kahden pisteen päässä kolmossijasta. Seuraavaan osakilpailuun lähdettiin pahat mielessä; Fiesta oli saanut uuden sydämen. Sastamalan ja Huittisten ympäristössä ajettu Enset SM-ralli ei sekään mennyt odotusten mukaisesti. Mäkinen ajoi kahdeksanneksi, mutta nousi sarjassa kolmanneksi.

– Olen pettynyt tulokseen, meillä oli ongelmia, Mäkinen totesi kilpailun jälkeen lyhyesti.

– Finaalikisaan mennessä hommat on hanskassa ja me tulemme vielä, mitali on mahdollinen. Se olisi koko tiimin mitali, haluan antaa siihen oman panokseni ja tehdä kaiken voitavani.

Ennen kauden päätöstä oli tallissa palanut valo iltamyöhälle. Edellisessä kilpailussa vaivannutta tehottomuutta oli tutkittu.

– Lähetin datan Puolaan auton rakentaneelle kaverille, ja sieltä tuli välittömästi vastaus, että autosta on moottorin ajoitus pielessä. Kiikutettiin auto tehopenkkiin, että nähdään, onko kaikki voima tallella. Pari vetoa ja huomattiin, että 30 heppaa on karannut ja analyysi oli sama, eli ajoituksessa on vikaa. Ei kun kotiin ja Heikkilän Villen kanssa jakopää auki, vika löytyi, moottorin ajoitus hampaan pielessä. Se korjattiin ja vietiin auto uudestaan penkkiin. Pari vetoa ja hymy herkässä todettiin , että nyt on taas voima kanssamme, valaisi Mäkinen.

SM Teijo Talot-Ralli ajettiin Turun ympäristössä. Nyt iski Fortuna viimeiset kortit pöytään, eikä siinä kädessä ollut ässää eikä jokeria. Mäkisen ja Ottmanin pronssijahti päättyi toiselle erikoiskokeelle.

– Fiilis oli pirun hyvä ennen kisaa eikä raviradalle (EK1) otettu mitään paineita, vaan ajettiin se rauhassa läpi ettei töpeksitä. Kakkoselta ralli vasta kunnolla alkaisi. Se pätkä tuli ihan hyvin kunnes yhtäkkiä kuului kauhea pamahdus. Mietin, että mitä tapahtuu, ja samassa taittui rengas alle. Lähes uusi jarrulevy räjähti ja meni ilmeisesti jonnekin väliin, mikä rikkoi alapallonivelen ja pyörä taittui alle, Mäkinen kertasi kauden viimeistä kilpailua.

Kauden päätteksi Mäkinen oli SM3-luokassa kuudes, puolen pisteen päässä viidennestä sijasta. Pronssi jäi kahdeksan pisteen päähän.

Kauden alussa edessä oli kirja ilman tekstiä, nyt sen sivut ovat täynnä tarinoita. Näistä tarinoista on tässä vain pieni osa. Suurin osa säilyy aina Mäkisen, Ottmanin ja tiimin muistoissa. Uusi kirja odottaa uusia tarinoita, sulkakynä kastetaan musteeseen vielä tämän vuoden aikana, ja kerromme mitä Niko Mäkinen ja Puistohulmi Racing ovat suunnitelleet tulevalle kaudelle.

– Suuri kiitos meidän tiimille, tukijoille ja perheelle, te mahdollistitte kauden läpiviemisen, Mäkinen päättää.

Teksti: Toni Lönnroos