– Ensimetreistä lähtien ajoin täysillä ja pikkuusen päälle, enkä tottavie nostellut. Olihan se hienoa, kun isompien luokkienkin kilpailijat tulivat taputtelemaan ja sanomaan, että ajat aivan käsittämätöntä vauhtia. Voitosta oli pakko ajaa, kun äiti-Airakin soitti ennen starttia ja kannusti: Aja voittoon, mutta hiljaa, naurahtaa Marko.
SM-pisteissä Mänty ja kartanlukija Pasi Kilpeläinen ovat pikku n:ssä toisena ennen Riihimäen ja Hyvinkään maisemissa 9.10 kauden päättävää Valvoline-rallia. Kahdessa viimeisimmässä rallissa pari on ajanut Honda Type ärrällään muilta pikkuännäläisiltä karkuun. Tampereen Pirelli rallissa he kurvailivat kaikkien ihmetykseksi yleiskilpailun kahdeksanneksi. Uudenkaupungin SM-rallissa vauhti jatkui yhtä räväkästi. Luokkavoitto ja yleiskilpailussa 14. – Saimme palkintojenjaossa vielä tupla aplodit. Oltiin erikoiskoe kakkosen asfalttipätkällä yleiskilpailun 12. ja tauollakin 11., kertoo Marko Mänty innostuneena. – Kaipa vahvuuksiani ovat keskittymiskyky, rautaiset hermot sekä luottamus kartturiin. Kaasupoljin on pidettävä riittävän kauan pohjassa. Vähiten virheitä tehnyt voittaa, koska riskillä on ajettava. Varmistelemalla ei tule tulosta, paukauttaa Mänty, joka on testaillut entistäkin enemmän Satakunnan Moottoriurheilukeskuksessa, Siikaisissa.
Lahjakkuus
30-vuotiaalle autoalan korjaamoyrittäjälle kipinä rallinajamiseen syttyi 11-vuotiaana. Ensin peltoauton ratissa ja myöhemmin isä Veikon kanssa Jyskälää seuratessa. – Oma ralliaura alkoi palavalla tahdolla sekä serkkuni Arto Männyn innostuksella, jonka kyydissä olin kerran kartanlukijana. Ensimmäinen kilpailuni ratin takana oli Saarijärven Sprint vuonna1993. Ralli puolestaan Virroilla vuonna 1994. Autona Toyota Corolla Levin ja kartanlukijana Jukka Illi. – Pytty tuli, mutta sijoitusta en muista. Olihan se melkoinen yllätys. Myöhemmin monet kannustivat ja kehuivat, että olen lahjakas rallinajamiseen. Myös perhe kannusti, paitsi äiti Aira toppuutteli, koska pelkää kovaa vauhtia.
Vuonna 1998 Marko nousi yleiseen luokkaan, kilpaili sprintteissä luokkavoittoihin ja ajoi F-cupin ralleissa puolestaan usein ulos. Siirtyi vuonna 2001 pieneen n-ryhmään ja käski viime rallikaudella Honda Integra Type-R:ää ja sijoittui SM-pisteissä neljänneksitoista.
Tehopakkaus
Tänä vuonna rallireitillä on ollut uusi Honda Type R, jonka Marko on taituroinut rallikuntoon veljensä Keijo Nopan kanssa. Rakentamisessa ovat auttaneet lisäksi: Kari Noppa, Pasi Laine, Veikko Mänty, Jari Järvenpää, Timo Rajala sekä Westergård Motorsport. – Tämä on paras vaihtoehto: eniten tehoja ja kehitetty pieneen n-ryhmään, tietää Marko. Suomessa on nyt kymmeniä samanlaisia ralliautoja. Auton moottori kehittää 235 hevosvoimaa. Siinä on kuusivaihteinen tuplasynkronoitu h-kaavioinen vaihteisto. Alusta on öhlings-tyyppinen, jarrupalat vaihdettu ja alatukivarret vahvistettu. Rengaskoko kesällä 15 tuumaiset Pirellit ja talvella 16 tuumaa. Kiihtyvyys 0-100 km/h: 5-6 sekuntia ja huippunopeus: n 205 km/h. – Väitän, että automme on ehdottomasti Suomen paras. Koko ajan olemme tehneet siihen joitain parannuksia ja nyt tulokset puhuvat puolestaan, sanoo Keijo Noppa.
Tasaväkistä
Mänty ja Kilpeläinen toteavat kuin yhdestä suusta, että kilpailu pikkuännässä on äärimmäisen tasaväkistä. Tunturirallissa tuli ensimmäisenä päivänä voitto. Myös Mikkelissä voitto, Tampereen SM-rallissa kakkoseksi ja Uudessakaupungissa nyt voittoon. Männyn vauhti on ollut huikeaa huimistelua. – Tuo punainen toimi erinomaisesti, ei vikuroinut ja sopi käteen. Nyt siinä oli ensi kertaa toimiva ohjaus, kun vaihdoimme vääntyneen ja väljän hammastangon tilalle uuden. Mänty toteaa, että vielä on mahdollisuuksia mestaruuteenkin. – Jos ajamme Riihimäellä voittoon ja luokkaa johtava Juho Hänninen ei yllä neljän nopeimman joukkoon, on mestaruus meidän plakkarissa, hän räknää. Voittoisa auto on myynnissä. Ensi vuoden suunnitelmistaan Marko Mänty on vielä visusti vaiti. – Neuvotteluja on käyty pitkin ja poikin. Kaikki on mahdollista ja toivottavasti pääsen päästämään SM-sarjaa ensikin vuonna. On auto sitten kaksi- vai nelivetoinen, sitä en itsekään tiedä, sanoo Mänty salaperäisesti.
Teksti: Timo Koskinen
