Luokkia on kaksi, Racing ja Saloon, ja vuosittain radoilla nähdään yhteensä jopa sata tiimiä. Lajin kohonneesta arvostuksesta kertoo se, että se on saavuttanut cup-tittelin, nähtäväksi jää nouseeko laji jopa SM-arvoiseksi.
Laji ei ole siis aivan uusi, vaan 90-luvun loppupuolella Jurvassa Botniaringin radalla vauhdinnälkäiset kaverukset päättivät kilpailla melko villein säännöin pitkiä, kuuden ja jopa kahdentoista tunnin kilpailuja.
Laihialais-isokyröläinen 2000-luvun alussa perustettu MMR Team on noussut lajin kärkeen, tällä kaudella saavutuksena oli kolmas mestaruus Saloon-luokassa. Kuljettajina mestaruusjoukkueessa ajoivat pääsääntöisesti isokyröläiset Jarkko Karhu ja Mikko Ristiluoma sekä laihialainen Janne Laine poikansa Henri Laineen kanssa. Keikkakuljettajina kaudella rattia väänsivät myös mustasaarelaiset Kim Koski ja Philip Miemois, Seinäjoen vahvistus oli Tuomas Pöntinen ja Kauhavan vauhtimainetta piti yllä Juho Siekkinen. Tiimin vakiokasvo kuortanelainen Petri Paimen piti välivuoden rattihommista.
– Keväällä 2003 oli tiiimin ensimmäinen kisa, nimi keksittiin hokemasta Mitä Mitä racing. Elettiin Endurance Racing -luokan kulta-aikaa, kertoo Jarkko Karhu ja jatkaa:
– Autoja oli viivalla aina vähintään viisikymmentä. Kyrönmaaltakin oli mukana parhaimmillaan kaksitoista joukkuetta. Kaudella ajoimme useita kilpailuja ja menestystäkin tuli. Autojakin myytiin, myyntivelvoitteen vuoksi, se kuului lajin henkeen. Volvot vaihtoivat omistajia ja ajoimme Racing-luokassa kaikkiaan viidellä eri pikku-Volvolla. Paras saavutus oli vuoden 2005 pistepörssin voitto. Luokka alkoi kuitenkin hiipumaan ja meidän viimeinen kausi ”myyntiluokassa” oli 2010. Olimme näinä vuosina ajaneet kilpaa, lähes kaikilla rata-ajoon tarkoitetuilla radoilla Suomessa.
– Endurancepoltetta oli vielä jäljellä, tosin Jyrki Kangas jättäytyi pois ja tilalle tuli Petri Paimen Kuortaneelta. Nimen lyhensimme MMR Teamiksi. Hankimme Tampereelta Saloon-luokan Honda CRX:n. Saloon-luokassa autot ovat parempia, ja niihin panostetaan, koska niissä ei ole myyntivelvoitetta. ”Räksällä” ajoimme kolme kautta. Kehitimme sitä ja opettelimme etuvetoisen Hondan oikut. Paras saavutus oli Suomen ensimmäisen Cup-kilpailun voitto Jurvassa keväällä 2012. Kaudelle 2014 hankimme ja rakensimme mieleiseksi Honda Civic VTI:n. Tällä autolla hallitsimme Endurance-sarjaa kaudet 2014-15, ja nyt olemme voittaneet lähes kaikilla radoilla, paitsi historiallisella Ahvenistolla, siellä olimme olleet vasta toisia, Karhu jatkaa.
MMR Team toimii kuten mikä tahansa vakavasti – mutta silti pilke silmäkulmassa lajiinsa suhtautuva joukkue. Kilpailuihin ei lähdetä kylmiltään, vaan kauden alla testataan autoa ja ajetaan ruosteet pois ranteista. Kylmä kevät viivästytti harjoittelua, kauden alla tupsahtanut lumisade sotki suunnitelmia, mutta ennen ensimmäistä osakilpailua oli jo radalle ehditty.
MMR Teamin mestaruusjoukkue. Kuva: Tapani Teittinen
Autona tiimillä on nykyisin Honda Civic.
– Honda Civic 1.6 Vti, vuosimalli 1995. Vakioteho 160 hv. Endurance-luokan sääntöjen sallimilla virityksillä moottorissa on nyt noin 200 hv. Virittämistä on rajoitettu säännöillä, mm. vakio imu- ja pakosarjoilla sekä moottorinohjauksen antureiden määrää rajoittamalla. Auton jarrut ja alusta on K-Sportin valmistamia. Tiimillä on käytössä radioyhteys kuljettajan ja varikkoporukan välillä, kertoo Janne Laine.
Kausi alkoi toukokuussa Alastaron radalta, siellä kaikki meni melkein nappiin, tuliaisena Pohjanmaalle oli toinen sija.
Toiseen osakilpailuun Jurvan Botniaringille lähdettiin pahat mielessä, olihan kyseessä joukkueen kotirata. Ja kotiradan kirous iski. Kytkimen kanssa taistelun jälkeen sijoitus oli kahdeksas, eikä se nostanut suupieliä hymyyn, kun vaatimattomasti oltiin lähdetty ajamaan muille jäljet selkään.
Sitten alkoi aurinkoinen kesä, tai ainakin aurinko paistoi MMR-Teamille. Kemoran radalla Vetelissä Suomen suvi näytti parhaita puoliaan, ja tiimi oli liekeissä, kauden ensimmäinen voitto oli taskussa. Sen jälkeen Endurance-perhe vietti hetken kesälomaa ja palasi radalle taas elokuussa, paikka oli tutuksi tullut Kemora ja radan mutkat tuttuja. Kaikki toimi kuten pitääkin ja jälleen saatiin könytä korkeimmalle korokkeelle.
Syyskussa oli vuorossa kauden viides osakilpailu, se vei joukkueen Alastarolle. Kilpailupäivä valkeni sateisen tuhnuisena ja liukkaana, mutta tiimi oli täynnä virtaa. Keli muuttui päivän mittaan kuivemmaksi ja ajo maistui. Alastaro kruunasi hattutempun, ja kilpailu sujui täydellisti. Aika-ajosta tuli täydet kolme pistettä, kilpailusta korkeimmat pisteet ja vielä kirsikaksi kakkuun nopein kierrosaika. Tämä takasi sen, että ero sarjajohtaja Teknos Racingiin oli kaventunut 3,5 pisteeseen.
Kauden päätteeksi tie vei lokakuussa Motoparkin legendaariselle, melko kapealle ja haastavalle radalle. Motoparkin radalta löytyy niin vauhdikasta suoraa kuin erittäin teknistä osuutta, eikä sovi unohtaa pientä lampea, jonne autonsa oikein tosissaan yrittävä voi ajaa. Se tosin vaatii erityisosaamista.
Tilanne oli värisyttävän jännittävä, niskalenkki pahimmasta kilpakumppanista oli otettu, mutta oma ruutu tulisi nyt hoitaa ilman mokia. Aika-ajo antoi osviittaa siihen, mitä on tulossa, MMR Team oli nopein ja kavensi eron puoleen pisteeseen, joten suunnitelma kilpailuun oli selkeä. Teknos Racing oli pidettävä takana.
– Siitä tuli hurja taistelu sarjan voitosta, Teknos Racing tuli todella kovaa läpi kilpailun, mutta kymmenen minuuttia ennen loppua tiimi joutui hiukan hölläämään, jotta polttoaine riittäisi maaliin saakka. Tarkkailimme tilannetta ja pidimme eron muuttumattomana, kunnes viimeisen kierroksen alkaessa meilläkin alkoi bensavalo vilkkua iloisesti. Se lisäsi jännitystä, mutta luotettiin että bensiini riittää ja tultiin voittajina ruutulipulle. Pisteitä keräsimme kauden aikana 308, se riitti sarjavoittoon 4,5 pisteen erolla, kertoo Janne Laine.
Kolmas mestaruus oli mahdollista vain toimivalla autolla, mutta yhtä tärkeää oli toimiva tiimi.
– Nopeat ja tasaiset kuskit sekä aktiivinen huoltaminen ja auton kunnossapito antavat mahdollisuuden menestymiselle. Toki monenlaista mahtuu kauteen, joskus myös hyvällä tai huonolla tuurilla on merkitystä. Turva-auto-tilanteissa toiset pääsevät hyvällä tuurilla hyötymään jos tankkaukset osuvat samoille hetkille, huonolla tuurille eivät osu.
– Kemorassa meillä oli hyvää tuuriakin, kun vetoakseli katkesi napamutterin juurelta noin 1,5 tuntia ennen maalia. Noteerasimme auton muuttuneen käyttäytymisen, mutta varsinaisen vian ymmärsimme vasta kilpailun jälkeen – jos olisimme tienneet aikaisemmin, olisimme saattaneet keskeyttää, Janne Laine päättää.
Teksti: Toni Lönroos
