Historic Rally Club Finlandin puheenjohtaja Sakari Kuikka tunnustaa, että ajo entisajan rallipeleillä näyttää joskus aika hurjalta. TV:ssä ja lehdissä nähtyjen kaatojen jälkeen kysytään osuvasti, että noinko sitä historiaa kunnioitetaan?
– Yli 85 % harrastajista on yli 35 vuotiaita, mutta ”baanalla” paljon myös yli 50 vuotiaita. Suurin osa porukasta on ns. harrastelijoita ja hyvä näin, hän tunnustaa.
Isä ja poika yhdistelmä. Timo ja Mika Koskinen ovat mukana Rantarallissa ja autona monien tuttu Ford Cortina GT VA-65. – Kuva: Henri Koskinen
Rantaralliin on ilmoittautunut 98 Historic-autokuntaa. Pikkuluokan autot lähtevät reitille ensimmäisinä aivan kaupungin keskustasta kello 11.01. Luvassa on viisi erikoiskoetta yhteispituudeltaan 63 kilometriä. Ensimmäisiä kilpailijoita odotetaan maaliin noin kello 17.30.
Kisaa luokittain
Puheenjohtaja Sakari Kuikka myöntää, että Historic ralliautojen määrä lisääntyy kaiken aikaa. Tähän mennessä maassamme on passitettu yli 500 ralli- ja radalla käytettävää historicautoa. Suurin osallistujamäärä saavutettiin tämän vuoden Hankirallissa, johon
ilmoittautui 137 paria.
Klubin jäsenmäärä on tällä hetkellä liki 230. Klubissa on pohdittu ”historic -henkeä” ja mitä sen pitäisi olla?
– Yksi on fakta, että yleiskilpailusta ei ajeta, vaan kisataan luokittain ja luokkakohtaiset tulokset ovat HRT kilpailussa viralliset tulokset. Meillä on siis joka kilpailussa 10 voittajaa, 10 kakkosta jne. Mielestäni ”kymppiluokassa” puhutaan enemmän tuosta yleiskilpailusta ja siinä ovat ”pahimmat” kilpailemisen kannattajat. Se onkin ymmärrettävää, kun kalusto on siellä ylivoimaista verrattuna muihin luokkiin, paukauttaa Sakari Kuikka.
Ratin takana
Vaasalainen Timo Koskinen on tällä kertaa mukana numerolla 31. Autourheilu on hänelle myös työllistäjä, tiedottajana, lehti-, radio- ja tv-toimittajana, juontajana. Jyväskylän Suurajoissa ylen ralliradiotoimittajana yhtäjaksoisesti vuosina 1985-1997.
– Olihan siinä kuule yritystä ennenvanhaan, kun olin enduromoottoripyörällä liikkeellä, jolloin ajettiin vielä b-ryhmäläisillä ja pimeällä. Sateisesta Ouninpohjasta viimeinen raportti kello 23. Senjälkeen kypärä päähän, satulaan, potkusta pyörä käyntiin ja kohti Laajavuorta.
– Oli upeaa päästä vuosia sitten sukulaismies Esa Saarenpään kartanlukijaksi. Olihan se hei huimaa kyytiä jo vuonna 1984 Escort BDA:ssa ja myöhemmin Audeissa. Silloin päätin, että haluan itsekin ratin taakse.
Naantalissa Koskisen kartanlukijana on nyt jo tutusti vanhin poika Mika. Hän sai kokea edellisessä Valkeakosken Linno-rallissa ”huimaa menoa”.
– Ei ollut kovin mukavaa, kun kaasuvivusto alkoi temppuilla ja hirtti kiinni jo erikoiskoe ykkösen lopussa. Kaasun noston jälkeen, eivät kierrokset laskeneet ja silloin meitä vietiin, mutta onneksi isä sai pidettyä automme tiellä. Vika tuli ajoittain päälle seuraavillakin
erikoiskokeilla, joten päätimme keskeyttää hyvän sään aikana ennen viimeistä erikoiskoetta.
Nöyräksi vetää
Team Fordia edustavien Timo ja Mika Koskisen autona on sinivalkoinen -65-mallinen Ford Cortina GT. Koskisen toinen Historic ralliauto, täysin 60-luvun varusteinen Volkswagen 1500 S huilaa näytteillä Vaasan Auto- ja Moottorimuseossa. Koskisen nolla-autoina ajamissa Historic-autoissa on ollut kartanlukijoina monia tunnettuja suomalaisia, joiden myötä laji on saanut valtavasti mediajulkisuutta. Tänä vuonna Pirelli-Rallissa oli vanhempi konstaapeli Nina Juurakko.
– Kyllä nuo nolla-autoajamiset tuntuvat jo kovasti ja valitettavasti vauhdissani. Kun ajaa numerot kyljessä pätkän maaliin ja katsoo fläppitaululle muitten aikoja, laittaa tussilla kirjoitetut luvut nöyräksi. Reippaammin vain pitäisi ajaa. Ei voi kuin nostaa hattua jok’ikiselle kuskille. Kyllä ”pojat” päästävät hallitusti kovaa.
Viime viikonlopun ikävät autourheiluonnettomuudet laittavat yhden jos toisenkin surulliseksi ja nöyräksi. Jokainen onnettomuus on liikaa ja turvallisuudesta ei voi tinkiä milloinkaan.
– Ei minulla ole mitään kilpailullisia tavoitteita. Kun on omakohtaista takapuolituntumaa lajista, tietää paremmin toimittaja- ja juontotöissä mistä puhuu ja kirjoittaa. Penkalta kun on niin helppo arvostella muiden menoa. Kun laittaa itse kypärän päähänsä, huomaa ettei se ajaminen olekaan niin helppoa, kiteyttää Timo Koskinen.
