Kilpailu käynnistyi perjantaina viidellä erikoiskokeella joilla oli pituutta yhteensä yli sata kilometriä. Tämä antaa kuvaa siitä, millainen seikkailu Lapin lumisissa ränneissä tämä legendaarinen ralli on.
– Aittajärven yli kaksikymmentä kilometriä pitkä erikoiskoe oli ensimmäisenä vuorossa, joten saatiin heti kunnon herätys. Oli mahtava fiilis ajaa, ja aikakin oli hyvä joten kisa käynnistyi suunnitelmien mukaan. Toisen polven autourheilija Emil Lindholm tuntui vähän karkaavan, mutta muuten oli tasaista ja saatiin viidenneksi paras aika ykköselle.
– Perjantain loput pätkät sujuivat myös hyvin, vaikka kerran harrastettiinkin pulkkailua. Sarriojärvellä pitkällä suoralla oli vauhti tapissa, ja koitin yhdellä jarrutuksella osua mutkaan, mutta spoori oli niin syvä että hiihdeltiin siitä suoraan auraamattomalle tielle. Vähän siinä syke nousi, mutta päästiin irti ja matka jatkui. Yötauolle tultaessa sijoitus oli kolmas, joten tavoitteessa oltiin, Mäkinen kertaa perjantaita.
Lauantaina nähtiin kilpailun ratkaisu, ja se oli Mäkisen kannalta epäonninen.
– Aamupuurot syötiin hymy suupielillä ja tankattiin ukot täyteen energiaa. Lyötiin heti yli neljäkymmentä kilometriä pitkälle Siikakämän eekoolle kunnon pöhinä päälle, mutta sitten alkoi tapahtua kummia. Kymmenen kilometrin rallailun jälkeen renkaat alkoivat oireilla ja kaikki nastat katosivat. Eihän siinä ajamisesta tullut tuon taivaallista, pelkkää sutimista, puskemista ja liukastelua, alkoi muuten kypärän sisältä höyry nousta tuossa vaiheessa. Vedin syvään happea, kokosin itseni ja sain pidettyä auton penkkojen välissä maaliin asti, mutta sijoitus putosi ja oltiin nyt viidensiä.
