– Huono homma. Hauskaa olisi saanut riittää vähän pitempäänkin. Mitään ei ollut kuitenkaan enää tehtävissä sen jälkeen, kun öljyvalo syttyi palamaan. Nähtävästi urien keskellä ollut kivi oli lyönyt öljypohjan rikki. Rullasin parisataa metriä vapaalla, mutta noin kolme kilometriä ennen maalia leikki oli jätettävä sikseen, harmitteli Hellman. Hellmanin harmin ymmärtää, sillä aktiiviurallaan lähinnä nelivetokalustoon tottunut kaksinkertainen Suomen mestari eteni takavetoisella BMW:llä jopa yllättävänkin lujaa vähäisestä kokemuksesta huolimatta. Keskeyttäessään, eli kahden ajetun erikoiskokeen jälkeen Hellman oli yleiskilpailussa hienosti toisella sijalla vain 5,4 sekuntia vastaavalla kalustolla vetäneestä OriUA:n Jari Huuhkasta jääneenä. – Ja jos Ehikin väliaikoihin on luottamista, niin olisin johtanut koko kisaa ilman keskeytystä.  Olin itsekin ihmeissäni, että vauhti löytyi noinkin nopeasti.

Hellman avasi vetomieskisan Urrian ek:n kuudennella sijalla. Legendaarinen Ouninpohja hurjine hyppyineen kulki vieläkin vauhdikkaammin: kakkonen 5,6 sekuntia Huuhkan pätkäpohjasta jääneenä. – Urria oli pelkkää harjoittelua. Ouninpohjassa pääsin F-ryhmäläisestä jo vähän jyvälle, mutta kyllä sekin oli pitkälti vielä kivien kiertelyä. Ehikissä oli sitten jo sellainen tuntuma, että nyt kulkee. – Ei minulla olisi vauhdin osalta ollut tosiaankaan mitään hätää Vetomieskisassa, jossa keskeyttäneiden lista venyi jo kolmen erikoiskokeen jälkeen melkoiseksi, painotti 41-vuotias Juha Hellman. Salon mieheltä puuttuu siis vielä voitto Jyväskylästä. Lähellä se on tosin ollut jo kahdestikin. Hellman ja Järvi sijoittuivat 1990-luvun alussa silloisissa Suurajoissa ison N-ryhmän kakkoseksi tuplasti. Molemmilla kerroilla Hellman oli maailman kovimpien rallikuskien kastissa myös yleiskilpailun 12. nopein kuski.

Teksti: Top Ten Rally Teamin tiedotus, Kari Aho