Lauantain osakilpailun ykkösnimi oli ensikertalainen Marko Paasonen, joka voitti molemmat ajetut lähdöt jopa ylivoimaisesti. Paasonen sai finaalissa hyvän startin, ja johti lähdöstä maaliin, kova sisääntulo Legends-luokkaan. Paasonen sai lopulta sarjassa pronssia.
– Ajatus Legendsillä ajamiseen lähti kun kokeilin Pasi Pelkosen autoa, kipinä syttyi nopeasti ja hankin oman kilpurin. Ehdittiin ajamaan testiä aika hyvin Pelkosen kanssa, ja olin hajulla että kyydin pitäisi piisata, mutta en aavistanut että ihan näin hyvin. Lähtöjä harjoiteltiin, sain auton irtoamaan hyvin viivalta, harjoittelu tuotti tulosta ja sain finaalissa startin onnistumaan aivan nappiin, siitä oli helppoa ajaa kärjessä. Koko päivä meni hyvin, ei ollut mitään ongelmia, kaksi starttia ja kaksi voittoa, paremmin ei olisi voinut mennä. Rata tosin meni aika huonoksi, saa nähdä millaista on ajaa huomenna sunnuntaina, varmaan otetaan aika varovasti ettei rikota kalustoa, Paasonen kertoo.
Sunnuntain finaalissa parasta vauhtia piti Pasi Pelkonen, hyvinkääläinen urakoi päivän jokaisen lähdön ja paransi vauhtia loppua kohden. Tulos riitti cup-hopealle.
– Päivä käynnistyi tosi vaikeasti. Karsinnassa sain hyvän lähdön, mutta vettä oli noussut radalle ja pamautin suoraan pahimpaan lätäkköön, auto lähti lapasesta ja sammui, joten kaikki painelivat ohi. Tulin hännänhuippuna maaliin, mutta yksi kaveri oli keskeyttänyt ja pääsin onnekkaasti viimeisenä kuljettajana finaaliin. C-finaalissa taas hyvä lähtö, sain pidettyä ajon kurissa ja kiertelin lätäköt. Sen jälkeen nopea tankkaus ja B-finaaliin, se meni samalla kaavalla, lähdöstä kärkeen ja nyt tuli vielä parempi ajo, mutta kiire jatkui, nopea tankkaus, lasin puhdistus ja taas mentiin. A-finaalissa oli jo aika varma olo, tiesin että voin päästä kärkeen, toisaalta nyt olivat kaikki kovimmat rinnalla. Mietin miten vauhti riittää, mutta kyllä se riitti. Olin jo sen verran jo tahkonnut rataa, että tiesin kierrellä pahimmat paikat. Paras ajo tuli viimeiseen starttiin, sain pidettyä ajamisen siistinä. Oli kyllä tosi hieno fiilis tulla maaliin, tämä oli mun ensimmäinen voitto Legendsillä, ja vielä tosi kovassa seurassa, Pelkonen paketoi.
Kausalalaisen Pekka Savolaisen mestaruuden takana oli tasaisuus.
– Kisaviikonloppu meni hyvin, vaikka alku olikin vähän harjoittelua. Olin säätänyt autoa lähdön perusteella, ja harjoitellut startteja, joten tiesin tarkalleen miten pitää lähteä. Hain kierrokset kohdalleen, ensimmäiset pari metriä meni hyvin, mutta sitten stumppasi. Jäin hännille, sain loskat silmille enkä nähnyt yhtään mitään, joten tipuin karsintalähtöön. Siellä startti meni paremmin, mutta kytkin alkoi luistamaan. A-finaalissa olin toisena ja koitin vain roikkua Paasosen perässä, suorilla jäin kun ei ollut enää täyttä vetoa isoilla vaihteilla, Savolainen muistelee ensimmäistä kilpailupäivää.
– Lauantai-iltana vaihdettiin peräkärryn päällä kytkin, mutta hajonneen pyyhkimen moottoria ei meinannut löytyä. Lopulta saatiin moottori, muistaakseni se oli Datsun ”Finnistä”, mutta se oli täyttä ympyrää pyörivää sorttia, joten viiksi vispasi mutta pyyhki se sen verran että näki ajaa. Rata oli muutettu kapeammaksi ja takaosa oli tosi tekninen. Alkuerä meni hyvin ja pääsin A-finaaliin, siellä Pelkonen sai paremman startin, olin toisena. Yksi auto oli penkassa ja keltaiset liput ylhäällä, ja yritin etsiä vihreää valoa, että tietäisin milloin saisi taas laittaa kaasun pohjaan, mutta en nähnyt vihreää missään, ja ajoin varmasti puoli kierrosta aivan pintakaasulla. Yhtäkkiä huomasin että Luka Nurmen auto oli perässä, tuli vähän kiire. Sain pidettyä hänet takana, tulin maaliin toisena ja se riitti mestaruuteen. Se tuli mitä lähdettiin hakemaankin, olen aina tykännyt kun saa ajaa vähän kylki edellä, joten kesän sorasarjaa odotellessa, Savolainen päättää.
1) Pekka Savolainen
2) Marko Paasonen
3) Pasi Pelkonen
Legends Cars Finland
LCF Facebook
Teksti Toni Lönroos
Kuva Hannu Lehtola
