Seuraavassa hieman taustaa sarjakuvan tekijästä ja itse sarjakuvasta.

Olen kolmekymppinen kolmen lapsen isä ja olen ollut kiinnostunut rallista jo ihan kouluikäisestä alkaen. Itse en ole rallia koskaan ajanut, vaan seurannut lajia lähinnä penkan puolelta. Toimitsijana olen toiminut viimeksi teininä joskus 90-luvun alussa paikallisessa 100-rallissa. Viime vuosina olen kierrellyt katsomassa ralleja ja sprinttejä aina mahdollisuuksien mukaan. Myös molemmat poikani ovat olleet mukana monella rallireissulla.

Kiinnostukseni piirtämiseen ja maalaamiseen on yhtä vanhaa perua kuin ”ralliharrastukseni”.
Jo ala-asteella minulla oli tapana töherrellä kouluvihkot ja – kirjat täyteen kaiken maailman piirustuksia. Nuorena haaveilin autosuunnittelijan urasta, mutta elämä vei mennessään ja nykyään työskentelen vakuutusalalla. Piirtämistä ja maalaamista olen harrastanut vuosien varrella aina silloin tällöin kunnes vuonna 2005 päätin tehdä harrastuksesta itselleni toisen ”työn” ja vuonna 2006 perustin toiminimen ja aloin maalata tauluja myös muille.

Ensimmäisen sarjakuvani tein ala-asteikäisenä. Tein sarjakuvia aina yhden lehden verran, jota sitten ”vuokrasin” kavereilleni yhdellä markalla. Vuosien saatossa olen kehitellyt useampiakin sarjakuvaideoita mitään niistä kuitenkaan toteuttamatta, kunnes nyt kesällä 2008 sain idean yhdistää rallin ja sarjakuvan. Näin syntyi sarjakuva Ralliteam Suora & Mutka.

Sarjakuvan tarkoituksena on repiä huumoria ralliharrastuksesta ja kaikesta ralliin liittyvästä. Sarjan päähenkilöinä nähdään rallikuski Sakke Suora ja hänen kartturinsa Masa Mutka. Yksi tärkeä elementti sarjakuvassa on tietenkin auto, jolla Suora ja Mutka rallia harrastavat. Ja vastauksena kaikille asiaa ihmetteleville, niin kyseessä ei ole mikään tietty olemassa oleva automerkki. Auto on kokonaan minun omaa suunnitteluani. Eli tulihan minusta autosuunnittelijakin lopultakin!

Aina kun kipinä iskee ja jutunjuurta löytyy, on tarkoitus piirtää myös ajankohtaisia ralliaiheisia pilakuvia. Kaikkea tätä on siis luvassa Ralli.net lukijoille!

Terveisin,
Antero Visaheimo