Lauantai-illasta ja parista seuraavasta päivästä sairaalassa Seinäjoella minulla ei ole oikeastaan muistikuvaa. Toipuminen on ollut kuitenkin yllättävän ripeää vaikka useammankin kolhun eri puolelle kehoani taisin siinä rytäkässä saada. Pian minut kuitenkin siirrettiin kotiseudun sairaalaan ja nyt olen ollut jo joitakin päiviä kotona ja täytyy sanoa, että toipuminen kotisohvalla pitkällään on leppoisampaa ja mukavampaa kuin sairaalassa makaaminen! 

Olen käynyt jo yritykseni toimistolla hoitamassa muutamia minulle kuuluvia hallintorutiineja ja myös kaadettua Volvoa koitimme käyntiin – ei lähtenyt, mutta puristukset sun muut tuntuivat terveiltä. Parhaalta tuntuu kuitenkin ottaa levon kannalta ja siihen aionkin panostaa ja keskittyä tervehtymiseen.

Ajohommia ei ajatella ennen ensi kevättä vaikkakaan minulla ei ole näin tässä ajateltua jäänyt mitään kammoa päälle. Senkin näkee lopullisesti, kun on eka kerran kypärä päässä ja istun kisapenkissä! Jatkosta puhutaan myös läheisten kanssa, joiden mielipidettä ei sovi ohittaa.

Joensuuhun en taida lähteä katsomaan, mutta Syysrylläyksessä sekä rallycrossin SM-finaalissa Tykkimäessä on oltava paikalla katsomassa, miten ajot kuskeilta sujuvat ja erityisesti oman pojan otteita.

Haluan kiittää lämpimästi kaikkia, joilta sain eri tavoin viestejä ja jaksamistoivotuksia. Erityisesti kiitän heitä, joka olivat auttamassa heti kaadon jälkeen ja sainkin autoon päin oikeanlaisen ensiavun. Samoin kiitokset lääkäreille ja muulle hoitohenkilökunnalle.

Toivotan kaikille hyvää loppukesää!

Markku Koirikivi