Toki tiedossa oli, ettei jo vanhentunutta kalustoa edustava Subaru Impreza tarjoa voittovauhtia, mutta sijoitus “kympin sakin” ulkopuolella oli pettymys.

“Se oli sellainen lumipalloefekti, lisäät syöttöä ja virheet kertautuivat astetta suurempina. Koko napapiirin valloitus oli yhtä pyörähtelyä, peruuttelua ja yltiöpäistä rämpimistä. Ehkä nauran niille sitten muutaman vuoden kuluttua. Kiitollinen joka tapauksessa olen, täytyy kuitenkin muistaa, että ilman autoa käyttöömme tarjonnutta Juha Mantsista olisimme ilman arvokasta nelivetokokemusta edelleen”, Turunen kommentoi.

Turusen näkemys omasta vauhdista on selvästi saanut kolauksen, mutta laajempi analyysi miehen nopeudesta on helppoa matematiikkaa. Kun asettaa samalle viivalle reilusti yli kymmenen vuoden takaisen ralliohjuksen ja tämän päivän R5-luokitellun auton, niin laskentakaavoja on turha tehdä. Asiat ovat muuttuneet, paljon.

“Peruuttamalla maalin tultaessa on pakostakin katsottava peiliin.”

Kilpailuvietti Turusella on joka tapauksessa kohdallaan ja peiliin on katsottu ihan konkreettisesti. Napapiirin sysimusta ilta  ja Subarun hangesta loistava pakkivalo antoivat tähän mahdollisuuden. Kyseisessä hetkessä realisoituivat kaikki odotukset tunteineen, mitä mies oli itseensä ladannut. Se ei kuitenkaan menestymisen tahtoa pienentänyt, enemmänkin vain kasvatti.

Huolimatta epäedullisesta asetelmasta, mies pyrkii nostamaan itsensä pisteille Mikkelissä. Kytätään muiden virheitä ja katsotaan, onko mitään tehtävissä. Taktinen muutos, jolla on historiassa pärjätty aiemminkin. Sitä ennen Turusen tulee kuitenkin rauhoittaa omaa ajoaan, napapiirin toisintoon ei ole varaa.

Teksti ja kuva: Jani Salonen