Legendsit tarjoavat nähtävää myös katsojille, taistelu jokaisesta sijasta on armotonta, eikä voittajaa useinkaan voida julistaa ennen viimeistä kierrosta. Myös kuljettajat nauttivat, vaikka radalla ei armoa tunneta, on varikolla henki reippaan positiivinen.
Autourheilu mielletään kalliiksi lajiksi, sitä pidetään harvojen etuoikeutena. Sitä se joissain tapauksissa onkin, mutta mitä maksaa ajaa Legends-luokan autolla?
Luokan synnyinmaassa Yhdysvalloissa sarjan säännöt tunnetaan INEX -nimellä, lyhenne tulee sanoista inexpensive racing.
Purimme “Pertti Perusharrastajan” kauden palasiksi, tässä selviää mitä maksoi täysipainoinen SM-kausi.
Aluksi tarvitaan tietysti auto, mikä on suurin yksittäinen kuluerä. Uuden auton hinta on 19300€, ja voittaja-autoja on tällä hetkellä myynnissä 15.000 eurosta ylöspäin. Arvon aleneminen on siis hillittyä, joten kilpuri on investointi josta ison osan saa halutessaan takaisin. Ajovarusteiden hinta rakentuu myös omista mieltymyksistä, luonnollisesti henkilökohtaiseen turvallisuuteen kannattaa panostaa. Edullisimmillaan varusteet maksavat noin 1000€.
Auto ja ajovarusteet on hankittu, on siis aika lähteä radalle. Oletetaan että tarvittava kuljetuskalusto on jo olemassa, joten kauden mittaan kuljetut kilpailumatkat riippuvat omasta asuinpaikasta. Esimerkkitapauksen “Pertsalla” vetoauton polttoaineisiin kului 550€. Kilpailuihin osallistuminen koostuu kahdesta maksusta, SM-sarjan osallistuminen kustansi 675€ kaudella 2019, kilpailumaksut lohkaisivat lompakosta 2250€.
Sarjakauden aikana autoa täytyy huoltaa ja tankata. Huoltokulut ovat verrannollisia omiin taitoihin, “Pertsalla” tähän kului 2000€, ja tankkiin soljui 700€:n arvosta polttoainetta. Kumiakin kului, renkaisiin upposi 2040€, ja vauhdin hillitsemiseksi jarruihin meni 720€, eli kulutusosiin käytettiin 2760€. Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, joten yllätyskuluja budjetissa oli 999€.
SM-kauden aikana ajettiin viisi osakilpailua, yhteensä 15 kilpailulähtöä. Kausi alkoi toukokuussa Botniaringiltä, sieltä suunnattiin Ahvenistolle. Hämeenlinnasta matka jatkui poikkeuksellisesti maan rajojen ulkopuolelle, kun kesäkuun lopussa ajettiin Pärnussa. Vetelin Kemora oli vuorossa elokuussa ja kauden finaali ajettiin Alastaron radalla syyskuussa. Kokonaisbudjetti kaudesta oli karvan alle kymmenen tuhatta euroa, joten voidaan rehellisesti puhua edullisesta rataluokasta.
Teksti: Toni Lönnroos
