Leif Tuomela taitaa olla pahasti pihkassa vuosimallin 1968 Alfoihin. Kuvassa jo legendaarinen 1750 GTV kilpa-auto ja taustalla GT 1300 Junior.

Uskomaton näky

1750 GTV:nsä Leif Tuomela osti Lahdesta vuonna 1987. Sillä ei ollut aiemmin ajettu metriäkään kilpaa. No olihan sellaanen hyväänen aika pakko saada. Näimme sellaisen jo aikanaan Laihialla Auto- ja Koneliike Hinssalla, emmekä uskoneet silmiämme. Voiko olla näinkin hieno auto ja onneksi oli.
Liki 500 kilpailussa esiintyneessä Alfa-Romeo 1750 GTV:ssä ovat Tuomelan mukaan arvot ja paikat kohdallaan. 203 hevosvoimaa, kiihtyy tautisesti ja huippunopeus on valittavissa.
Mitä autolle on tehty kilpailuvuosien aikana? Nokalle on vaihdettu viisi eri moottoria, kaksi vaihteistoa, jarrut alkuperäiset. Keimolaakin kiertänyt perä toimii vieläkin sukkelasti. Tuliseinää siirretty parikin kertaa erestakaasi, kertoo Tuomela persoonalliseen pohjalaiseen tapaansa.

Puuhunajosta
Vuodesta 1980 kilpaa ajanut Leif Tuomela osaa olla autourheiluharrastajana oma itsensä ja vähät välittää muiden kotkotuksista, kipinä autourheiluunkin syttyi erikoisesti. Olin katsomassa Närpiössä vuonna 1976 santamontulla kisaa ja näin kun Izuzu Bellet osui puuhun. Näky kosketti ja kolahti minua syvästi, ei auto, hän nauraa.
Oman autourheilu-uransakin hän aloitti erikoisesti. Tuli vain ahaa-idea, kuinka parantaa paikkakunnan yrityksien tunnettavuutta ja siitä se lähti.
Ensimmäisen rallinsa junioreissa Leif ajoi Pohjanmaa-rallissa vuonna 1989. Autona Datsun 1600 SSS ja kartanlukijana sen, eli ”sössödatssunin” omistaja Martti Kujansuu.
– Ralli sujui niin upeasti, että nukun vieläkin sen palkintopeiton alla. Myös toisessa rallissani meni mukavasti ja pääsin palkinnoille. Sen koommin en ole rallia ajanut, vaan sprinttejä vuodesta 1988 lähtien. Muistorikkain kilpailu oli Laihian rallisprintistä saatu ensimmäinen pytty. Harmittavin puolestaan -90 luvun alussa Saarijärvellä, kun kaadoin maalin jälkeen suoraan trailerivarikolle.

Vauhti jatkuu
– Kilpailutahti on ollut eittämättä kiivas, kun ajan vuodessa liki 30 rallisprintiä. Enää ei ole pakko joka kisaan lähtiä. Voitosta en aja, vaan säästellen mahdollisimman pienin vaurioin. Äläkä sitten vaan luule, että tämä on minulle pelkkää hauskanpitoa, se on paljon muutakin. Joka kerta kun kypärä päähän laitetaan, ei tarvitse vetää hampaat irvessä, vauhtia jää koko ajan enemmän reserviin, hän naurahtaa.
Miksikö aina vaan samalla keltaisella Alfa Romeolla. Eikö olisi jo aika vaihtaa tuoreempaan kilpa-autoon?
– Laajoista etsinnöistä huolimatta emme ole löytäneet ”ellun” kanssa autoa, jossa ajonautinto olisi yhtä brutaali. Ensi vuonna kierretään taas Suomea ristiin rastiin joka toinen viikonloppu. Tämä on hieno laji, josta on tullut ystäviä ympäri Suomen, toteaa Tuomela.

Teksti ja kuva: Timo Koskinen
(Artikkeli julkaistu aiemmin myös 29.11. 2007 Ykköset-lehdessä)